Ilmoitettuja matkustavaisia
Helsingissä ilmestyneistä ruotsinkielisistä lehdistä esimerkiksi Helsingfors Tidningar julkaisi tietoja kaupunkiin saapuneista matkustajista vuosina 1829–1866, Helsingfors Dagblad 1861–1889 ja Hufvudstadsbladet perustamisestaan eli vuodesta 1864 aina 1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle saakka, jolloin hotellien matkustajatietojen julkaiseminen sanomalehdissä loppui. Tämän jälkeen Hufvudstadsbladetissa julkaistiin vielä pensionaateissa ja matkustajakodeissa majoittuneitten tietoja vuoteen 1917 saakka. Ruotsinkielisissä lehdissä tiedot julkaistiin yleensä otsikon Anmälde resande alla ja suomenkielisissä lehdissä otsikolla Matkustavaisia.
Lehtien tiedot perustuivat poliisille jätettyihin matkustajailmoituksiin, ja niiden jättäminen koski hotellien lisäksi myös kaupungin asukkaita, jotka pitivät majapaikkaa tai muutoin majoittivat kaupungissa vierailevia henkilöitä luonaan. Poliisikamarille tuli ilmoittaa viipymättä ja viimeistään seuraavana aamuna ennen kello yhdeksää matkustajan nimi, sääty tai ammatti, kotipaikka, saapumisaika ja majoituspaikka. Jos ilmoitusta ei tehty, seurasi tästä sakko jokaiselta laiminlyödyltä vuorokaudelta. Vielä nykyisinkin laki vaatii Suomessa majoitustoiminnan harjoittajaa tekemään poliisille ilmoituksen saapuvista matkustajista.
Tietojen ilmoittaminen koski kaupungissa tilapäisesti majoittuvia, mutta ei esimerkiksi työnhakijoita, joiden oli ilmoittauduttava poliisikamarilla oleskelulipun saamiseksi, tai kaupunkiin muuttaneita, jotka toimittivat puolestaan kotipaikkakunnaltaan muuttotodistuksen. Ulkomaisten matkustajien tuli huolehtia myös passinsa leimaamisesta poliisikamarilla.
Tilastotietojen mukaan eniten vuosisatojen vaihteessa matkustavaisia Helsingissä oli tavallisesti kesäkuukausina, kesäkuusta elokuulle, ja vähiten vuoden vaihteen molemmin puolin. Vuoden 1900 kesäkuussa suosituin hotelli oli Hufvudstadsbladetissa julkaistujen tietojen mukaan Kämp 658 matkustajalla, toisena tuli Fennia 490 matkustajalla ja kolmantena Seurahuone 488 matkustajalla. Näitäkin suositumpi oli kuitenkin Gästhemmet, huokeahintainen vieraskoti, jossa majoittui kuun aikana 570 henkeä. Yhteensä Helsingissä majoittui vuonna 1900 Helsingin poliisikamarille ilmoitettuja matkustajia noin 26 300. Kymmenessä vuodessa matkustavaisten lukumäärä kaupungissa oli yli tuplaantunut.
Laivalla ja junalla
Suuret matkustajahöyrylaivat saapuivat Helsingissä Eteläsatamaan, joka oli kaupungin koko merenkulun keskus. Matkustajalaivojen saapuessa hotellit lähettivät yleensä edustajiaan ottamaan matkustajia vastaan ja esimerkiksi Seurahuone ja Kämp tarjosivat vierailleen omia kuljetuspalveluitaan. Laitureiden läheisyydessä päivysti myös vuokra-ajureita, ja jokaisen saapuvan laivan luo ilmaantui lukuisia kantajia, jotka kantoivat matkatavarat ajurien vaunuille. Ulkomailta saapuessa tullitarkastus tehtiin laivassa, minkä jälkeen tavarat sai tuoda maihin.
Rautateitse saapuvia matkustajia oli asemalla myös vastassa hotellien palvelijoita, jotka huolehtivat matkatavaroiden toimittamisesta hotellille, jos matkustaja päätti kävellä valitsemaansa majapaikkaan. Jos matkustaja tahtoi ottaa rautatieasemalta vuokra-ajurin, sai hän sitä varten poletin asemarakennuksen portailla päivystäneeltä poliisikonstaapelilta ja luovutti sen ajurille ajon alkaessa. Rautatieasemalta kyyti maksoi hieman enemmän kuin tavallinen taksa kaupungissa.
Kotimaasta ja ulkomailta
Suomen matkailijayhdistys julkaisi monikielistä Turisti-lehteä, jossa julkaistiin rautateiden aikataulut ja höyrylaivojen kulkuvuorot kuukausittain. Lehdessä tiedot olivat saatavilla ruotsiksi, saksaksi, suomeksi, englanniksi, venäjäksi ja ranskaksi. Aikataulujen lisäksi lehti neuvoi matkustajia esimerkiksi matkapilettien ostamisessa ja eri kulkumuotojen käytössä koko maassa sekä ulkomaanyhteyksissä.
Vuonna 1900 rautateitse Helsinkiin suoria junayhteyksiä oli Pietarista Viipurin kautta sekä pohjoisen suunnasta Nikolainkaupungista eli Vaasasta Tampereen kautta. Vaihtoyhteyksien kautta Helsinkiin pääsi saapumaan junalla esimerkiksi Porvoosta, Hangosta, Turusta ja Oulusta. Kaikki kotimaanmatkaajat eivät saapuneet Helsinkiin junalla, vaan tänne pääsi myös laivalla, sillä höyrylaivaliikenne yhdisti Helsingin lukuisiin satamiin Suomenlahdella sekä Pohjanlahdella aina Kemiin ja Tornioon saakka.
Höyrylaivaliikennettä Helsinkiin oli suoraan Pietarista, Tukholmasta, Lyypekistä sekä Stettinistä Räävelin eli Tallinnan kautta. Ulkomailta laivalla Helsinkiin pääsi siis Venäjältä, Ruotsista, Saksasta ja Virosta. Muualta Euroopasta saavuttiin kauttakulkureittejä pitkin, kuten Britanniasta, josta matkustettiin esimerkiksi Hullista Kööpenhaminan kautta Hankoon kulkenutta linjaa. Kööpenhamina tai Stettin olivat tärkeimpiä kauttakulkupaikkoja, kun Suomeen saavuttiin esimerkiksi Berliinistä, Dresdenistä, Kölnistä tai vaikkapa Pariisista.
Parempia ja yksinkertaisempia hotelleja
Vuonna 1895 julkaistun tohtori August Ramsayn käytännöllisen matkakäsikirjan, Vägvisare i Finland, mukaan Kauppatorin laidalla sijainnut Seurahuone tarjosi huoneita kahdesta markasta ylöspäin ja hotellissa oli hyvä ravintola, kylpyhuone, sanomalehtiä kahvilassa, juhlatiloja suurempia tilaisuuksia varten sekä mukavia ajoneuvoja vuokrattavissa kaupunkiin ja sen ulkopuolelle. Seurahuoneen lisäksi kaupungin parempia hotelleja olivat Ramsayn mukaan Kämp Pohjoisesplanadilla ja Kleineh’n hotelli Seurahuoneen vieressä. Näissä matkustajia odottivat portieerit, hovimestarit, huonetarjoilijat ja muut tietystä paremmasta tasosta kertovat palvelijat.
Vaatimattomia hotelleja olivat Wilhelmsbad Rautatientorin ja Kaisaniemen puiston laidalla sekä Nya Hotellet Kluuvikadulla. Ramsayn mukaan vieläkin vaatimattomampi oli Rautatiehotelli Kaivokadulla lähellä ratapihaa. Yksinkertaisimmillaan matkustajien tarpeet täytti Gästhemmet Albertinkadulla, joka tarjosi siistejä huoneita edulliseen hintaan. Matkustajilla oli myös mahdollisuus etsiä huoneita yksityismajoituksista sanomalehti-ilmoitusten avulla. Ramsayn mukaan yksi pidetty tällainen majoituspaikka oli rouva Sjöblomin luona Mikonkadulla.
Matkaoppaassaan Ramsay muistutti Helsingissä majoittuvia matkustajia, että kaikissa hotelleissa juomarahat kuuluivat asiaan ja että huonepalvelu oli kalliimpaa kuin ruokasaleissa ja hotellien kahviloissa. 1890-luvulla hotelleissa myös valaistuksesta veloitettiin erikseen.
Kauppiaita, kuuluisuuksia ja kuninkaallisia
Vuonna 1900 Helsingissä matkanneesta reilusta 26 000 henkilöistä kaupan ja teollisuuden alan matkustajien määrä oli vallitseva: heitä oli yhteensä yli kolmannes kaikista vuoden matkustajista. Heidän jälkeensä suurimpina ammattiryhminä tulivat tieteen, sotaväen ja virkakunnan edustajat, mutta koko matkustavaisten joukkoon mahtuu aitoja ulkomaan turistejakin. Kaukaisimmat matkustajat Helsinkiin näyttävät tulleen Uudesta Seelannista, Etelä-Afrikasta ja Japanista. Viimeksi mainitusta matkustajia oli kaksi, virkamies Komija ja luutnantti Hirose, molemmat Tokiosta.
Matkustajien joukkoon mahtuu myös kotimaisia kuuluisuuksia, mutta missä he majoittuivat Helsinkiin saavuttuaan? Sau-Herran eli sodankyläläisen maanviljelijä Gabriel Savukosken ja Ukko Pekan eli tulevan presidentin, turkulaisen hovioikeudenasessori Svinhufvudin, valinta oli Hotel Kaleva. Hotel Fennia oli puolestaan tulevan toisen presidentin ja Suomen marsalkan, pietarilaisen aliratsumestari Mannerheimin valinta, kuten kaikkien kyseisenä vuonna Helsingissä matkustaneiden Mannerheimien.
Mannerheimin sisaren Evan miehen, kreivi Louis Sparren kantapaikka oli puolestaan Hotel Patria, jonne hän saapui vuoden aikana Porvoosta useita kertoja. Patria oli myös Billnäsin kartanon paroni Hisingerin valinta. Arrajoen vapaaherra Wrede valitsi puolestaan Seurahuoneen, jossa majoittui myös vuoden ainoa kuninkaallinen vieras, Pietarista paluumatkalla Saksaan ollut Saksi-Altenburgin prinssi Albert. Kapellimestari Armas Järnefeltin ja hänen puolisonsa laulajatar Maikki Järnefeltin valinta oli jokaisella kerralla Hotel Kämp.
Prinssi Albert ei ollut ainoa ulkomainen ylhäisyys, vaan matkustavaisten joukossa oli runsaasti venäläistä ja eurooppalaista aatelia: georgialaista syntyperää ollut ruhtinatar Vachnadze, pariisilainen kreivi du Bouzet, baltiansaksalainen paroni von Hoyningen-Huene ja hollantilaiset herrat van Bleeker ja van Waveren sekä monta muuta.
Ehkä yllättävin ryhmä on kuitenkin Amerikasta saapuneet suomalaista sukunimeä kantaneet henkilöt, kuten San Franciscosta tulleet neiti Niemi ja herra Laamanen sekä kymmenet muut. Olivatkohan he kotimaataan katsomaan palanneita siirtolaisia?
Artikkelissa esitetyt tiedot Helsingin vuoden 1900 matkustajista perustuvat kirjoittajan Hufvudstadsbladetissa julkistuista tiedoista tekoälyavusteisesti kokoamaan tietokantaan.
Helsingin hotellit vuonna 1900
Gästhemmet, Vieraskoti – Albertinkatu 4
Fennia – Mikonkatu 21
Kaleva – Läntinen Heikintie 14
Kleinehs – Katariinankatu 1
Kämp – Pohjois-Esplanadi 29
Nya Hotellet – Kluuvikatu 8
Societetshuset – Pohjois-Esplanadi 11
