Puhekielessä käytettiin usein venäjästä lainattua sanaa pirssi (ruotsiksi birs), joka saattoi tarkoittaa sekä automobiiliasemaa että itse kyytiä. Jo 1910-luvulla oli käytössä järjestelmä, jossa asiakas soitti automobiiliasemalle ja tilasi kyydin. Kaupunki säänteli taksoja matkan pituuden, matkustajien määrän ja auton tyypin mukaan. Aluksi pirssiä käytettiin lähinnä huviajeluihin, mutta pian siitä tuli hyvin tavallinen ja suosittu tapa kulkea kaupungissa.
Marraskuussa 1914 joku valittaa Dagens Press -lehdessä halunneensa tehdä eräänä vähemmän lämpimänä päivänä automobiilimatkan kaupungin halki, tietenkin ilman vaaraa, että reumatismi tärvelisi hänen jalkansa. Niinpä hän oli kiertänyt useimmat automobiiliasemat löytääkseen automobiilin, joka olisi varustettu vällyllä tai huovalla polvien peitoksi. Mutta hänen vaelluksestaan tuli lyhyt ja väsyttävä:
”Kaikkialla kohtaan pilkallisia kuskinhymyjä, kun tiedustelen moista ylellisyystuotetta. Mitä minä sellaisella, kun niin moni minua ennen on selviytynyt ilman. Eikä vastaus voinut olla muu kuin että automobiililla ajava yleisö joko oli epätavallisen kylmänkestävää tai sitten sillä oli harvinaisen hyvä sydän, joka mieluummin pakotti kärsimään kuin vaivaamaan kuljettajaparkoja vällyn hankkimisen kustannuksilla.”
Edistyksellisellä 1920-luvullakaan ei ollut selvää, että autokyyti olisi lämmin.
Kansainvälinen lainasana automobiili ei ollut suomalaisille helppo. Niinpä sana muuttui helposti kansan suussa automapiiliksi, josta lyheni ruotsin mallin mukaan piiliksi. Kuitenkin jo 1910-luvulla puhuttiin toisinaan autosta.
Vielä vuonna 1920 hevosajoneuvojen osuus kaikista rekisteröidyistä ajoneuvoista oli 75 %, mutta viisi vuotta myöhemmin niiden osuus oli romahtanut viidesosaan. Vuokra-autojen määrä lisääntyi hurjasti 1920-luvun alussa. Lähes joka toinen henkilöauto kaupungin kaduilla oli vuokra-auto. Vuosikymmenen puolessavälissä markkina oli niin suuri, että yritykset itse pyysivät alentamaan taksoja. Vuoden 1927 lopussa Helsingissä oli noin 900 vuokra-autoa.
Koska vuokra-autot muodostivat suuren osan autokannasta ja olivat todennäköisesti enemmän ajossa kuin yksityiset henkilöautot, ne olivat näkyvä osa liikennettä - ja siksi myös onnettomuustilastoja.
