Helsingin yliopiston pohjalaisten osakuntien yhteistyöelin Pohjalainen Valtuuskunta osti vuonna 1908 Etu-Töölöstä tontin omaa rakennusta varten. Ajatus pohjalaisopiskelijoiden talosta oli syntynyt jo vuosikymmeniä aikaisemmin, ja kaupunkiin oli rakennettu muutamia ylioppilaiden rakennuksia. Vanha ylioppilastalo valmistui 1870, ensimmäinen osakunnan oma rakennus Nylands Nation 1901 ja Uusi ylioppilastalo 1910. Pohjalaiset saivat tontin silloisen keskustan laidalta. Alue oli pitkälti rakentamatta, ja esimerkiksi Eduskuntatalo valmistui viereiseen kortteliin vasta vuonna 1931. Ostrobotnian läheisistä rakennuksista oli tontin ostamisen aikaan valmiina vain Hakasalmen huvila. Kansallismuseota rakennettiin parhaillaan, ja se valmistui vuonna 1910.
Rakennuksen suunnittelukilpailu avattiin kesäkuussa 1910 ainoastaan pohjalaisille arkkitehdeille. Kalajokelaissyntyinen Wäinö Gustaf Palmqvist voitti kolme ensimmäistä palkintoa, ja talo rakennettiin hänen piirustustensa pohjalta vuosina 1911–1912. Osakunnat halusivat taloon muun muassa juhlasalin sekä omat huoneistot jokaiselle kolmelle osakunnalle. Palmqvist on suunnitellut Ostrobotnian lisäksi Helsingin keskustaan muun muassa Hufvudstadsbladetin talon Mannerheimintielle.
Ensimmäisinä vuosikymmeninä Ostrobotnia palveli lähinnä pohjalaisten osakuntien omaa väkeä. Talon yläkerroksissa toimineesta ylioppilaskodista vuokrattiin kalustettuja asuntoja opiskelijoille, ja juhlasalissa pidettiin pääosin akateemisia juhlia. Niiden lisäksi salissa oli naamiaisia ja tanssiaisia, joiden lipputuloilla osakunnat pyrkivät kattamaan talon kuluja, sillä valmistumisen jälkeen rakennuksen talous oli erittäin tiukoilla.
Ostrobotnian ensimmäisen kerroksen ravintolatilassa oli Alakerta-niminen pohjalaisten ylioppilaiden klubiravintola. Se tarjosi ruokaa ja juomaa, mutta toimi myös tilana keskustelulle ja yhteislaululle. Ravintola piti suosionsa myös kieltolain aikana, sillä senaikaisten opiskelijasukupolvien kiinnostus oman osakunnan toimintaa kohtaan oli suurta.
Ostrobotnian ympäristöä rakennettiin tiiviisti, ja talon ympäristössä liikkuneiden ihmisten määrä kasvoi, kun lähikortteleihin kohosi kerrostaloja. Alun perin keskustan laidalla sijainnut rakennus alkoi olla sijainniltaan keskeisempi. Talon päädyssä Dagmarinkadun puolella oli liiketila, jota vuokrattiin ulkopuolisille, ja siinä toimi muun muassa Alkon myymälä. Vasta 1960-luvulta alkaen Ostrobotnian ovet avautuivat kuitenkin helsinkiläisille laajemmin.
Rakennuksen ensimmäisinä vuosikymmeninä Suomen politiikassa tapahtui paljon, ja Ostrobotnia toimi myös joidenkin poliittisten tapahtumien näyttämönä. Jääkäriliikkeen syntyyn johtanut kokous pidettiin marraskuussa 1914 talon toisen kerroksen kassahuoneessa, ja huone nimettiin myöhemmin Jääkärihuoneeksi tilan historian takia. Myös Akateemisen Karjala-Seuran perustava kokous pidettiin samassa huoneessa maaliskuussa 1922. Seurasta tuli merkittävin ylioppilaiden järjestö 1930-luvulle asti.
Presidentti Urho Kekkonen oli kotoisin pohjalaisten osakuntien alueilta, ja hän liittyi Pohjois-Pohjalaiseen Osakuntaan vuonna 1921 aloittaessaan lakitieteen opinnot Helsingissä. Kekkonen liikkui opiskeluaikanaan Ostrobotnialla sekä opintojen että juhlatoiminnan takia, ja hän toimi muun muassa juhlasalin tansseissa järjestysmiehenä. Presidenttinä ollessaan Kekkonen oli useita kertoja osakuntajuhlien juhlapuhujana. Toinen entinen pohjalaisosakuntalainen presidentti oli K.J. Ståhlberg, joka myös kävi osakuntansa vuosijuhlassa juhlapuhujana.
Säännöllinen tanssitoiminta käynnistyy
Ostrobotnialle haluttiin juhlasali jo suunnitteluvaiheessa, koska akateemiset juhlat kuten osakuntien yhteinen Porthan-juhla tarvitsivat tilat. Jokaisella osakunnalla oli lisäksi omia juhliaan. Kerran vuodessa järjestetty Porthan-juhla oli tilaisuuksista arvokkain, ja varsinkin talon ensimmäisinä vuosikymmeninä sen ohjelma painottui juhlapuheisiin, joissa saatettiin kuulla painavia poliittisia kannanottoja. Sama koski osakuntien vuosijuhlien juhlapuheita. Bottalla pidettyjen akateemisten juhlien ohjelmaan liitettiin tanssit vasta sodan jälkeisinä vuosina 1946–47, ja silloinkin ne koostuivat pelkästään perinteisistä vanhoista tansseista.
Bottan juhlasalia vuokrattiin alusta lähtien myös ulkopuolisille, ja urheiluseurat järjestivät siellä tansseja jo 1910-luvulla. Seurat keräsivät varoja toimintaansa, ja salin vuokraus toi merkittävästi tuloja myös rakennuksen omistajalle. Valmistumisen jälkeiset talousvaikeudet saatiinkin selätettyä 1920-luvun alkuvuosina.
Sotavuosina talon juhlatoiminta luonnollisesti hiljeni, mutta keväällä 1945 Pohjalainen Valtuuskunta ja osakunnat alkoivat järjestää juhlasalissa opiskelijatansseja, jotta ne saisivat talouttaan paikattua sodan jälkeen. Tanssit nousivat todella suosituiksi, sillä myös opiskelijoilla oli suuri tarve huveille sotavuosien jälkeen. 1950-luvulla Ostrobotnian juhlasalissa soittivat säännöllisesti monet kaupungin tunnetuimmista tanssiorkestereista kuten Ossi Aallon ja Sacy Sandin yhtyeet. Opiskelijatanssit eivät olleet kaikille avoimia, mutta niihin pääsi ylioppilaskortilla, joka myönnettiin kaikkien akateemisten oppilaitosten opiskelijoille.
Tanssit olivat ylioppilaiden vapaa-ajanvieton sosiaalisista tilaisuuksista tärkeimpiä, koska ne olivat suosittuja ja kohtuuhintaisia. Monet löysivät elämänkumppaninsa joko Ostrobotnialta tai muista kaupungin ylioppilastanssipaikoista. Tanssien myötä Ostrobotnian illanvietot aukesivat myös naisylioppilaille laajemmin, sillä aikaisempien vuosikymmenien illanistujaiset Alakerrassa olivat olleet miesten maailmaa. Juhlasalia käyttivät opetustilana myös Helsingin maineikkaimmat tanssikoulut Terpsikhore ja Åke Blomqvist.
Ravintola Alakertaa kutsuttiin 1950-luvulta alkaen myös Manala-nimellä. Nimen alkuperästä on useita teorioita, joten sen historiasta ei ole tarkkaa tietoa. Manala yhdistyi ensimmäistä kertaa virallisesti Ostrobotnian ravintoloihin vuonna 1959, kun Alakerran viereisestä liiketilasta lähti vuokralainen, ja siihen avattiin Uusi Manala -opiskelijaravintola. Sen vieressä toiminut Alakerta oli auki ainoastaan pohjalaisille opiskelijoille ja osakuntien seniorijäsenille sekä heidän vierailleen, mutta vuonna 1967 sisäänpääsyn rajoittamisesta luovuttiin.
Suuret ikäluokat tulivat mukaan opiskelijatoimintaan 1960-luvun puolivälin jälkeen, ja uudella sukupolvella oli omat vaatimuksensa vapaa-ajanvieton ohjelmatarjonnasta. Pohjalainen Valtuuskunta järjesti Bottalla ensimmäisen Club Ostrobotnia -kesäklubin vuonna 1967. Sen esimerkki haettiin Uppsalasta Ruotsista, ja juhlasalissa pidettiin tanssi-iltoja sekä kotimaisten suosikkiartistien konsertteja. Kesän aikana salissa esiintyivät muun muassa Carola, Fredi, näyttelijä Anneli Saulin kabaree sekä Kaj Chydenius ja Kaisa Korhonen. Alakerran ravintoloissa oli yhteislaulua ja pelejä.
Kesäklubin taloudellinen tulos ylitti odotukset, ja se kannusti Pohjalaista Valtuuskuntaa panostamaan Bottan ohjelmatarjontaan yhä enemmän. Club Ostrobotnia järjestettiin uudelleen seuraavana vuonna, jolloin rakennuksen kolmannen kerroksen osakuntatiloihin avattiin kesän ajaksi disko, viinitupa ja peliautomaattihuone. Juhlasalin nimekkäin esiintyjä oli ruotsalainen jazzlaulaja Monica Zetterlund.
Kesän 1969 Club Ostrobotnian jälkeen juhlasalin nuorekkaampi musiikkilinja ja kolmoskerroksen disko vakiintuivat ympärivuotisiksi. Tanssien solisteja olivat muun muassa Laila Kinnunen, Carola, Seija Simola ja Lasse Mårtenson. Diskon tiskijukkiin kuuluivat Yleisradion toimittajat Heikki ”Hector” Harma ja Calle Lindholm, ja hopeisella foliolla koristellussa tilassa tanssi myös esitanssija eli go-go-tyttö Kaarina Lukkala. Kolmannen kerroksen tiloja ei syksyn tullen enää annettu osakunnille, vaan niissä jatkettiin iltatoimintaa. Se oli tuottanut niin hyvin, että kaikki osakunnat suostuivat tähän.
Osakunnat muuttivat Ostrobotnian viidenteen kerrokseen, ja kolmanteen kerrokseen remontoitiin pysyvä disko, Laulutupa-yhteislaulutila sekä seurustelu- ja peliautomaattihuone Punala. Pari vuotta myöhemmin kerrokseen tehtiin myös viinitupa. Kesällä 1971 ja 1972 kesäklubia laajennettiin viidenteen kerrokseen, jossa järjestettiin vasta keskiyöllä alkaneita jazzjameja.
Bottalla on
Bottan ohjelmaravintoloiden mainoslauseeksi tuli 1960-luvun lopussa talon runsasta tarjontaa kuvannut ”Bottalla on”. Sitä tehtiin tunnetuksi myös t-paidoilla, joihin painettiin isolla On-sana. Punainen On-valokyltti nostettiin pääoven yläpuolelle Museokadun puolella, ja julkisivun ainoana valona loistaessaan se ohjasi illanviettäjät taloon sisälle.
Orkesterivetoisten Bottan opiskelijatanssien huippukautta jatkui vuoteen 1972 asti. Sen jälkeen Pohjalainen Valtuuskunta siirsi tanssien pyörittämisen osakuntien omistamalle ravintolayhtiölle Oy Botta Ab:lle, joka oli perustettu vuonna 1970. Yhtiö tarjosi työmahdollisuuksia opiskelijoille muun muassa tanssien narikassa ja järjestyksenpidossa. Tanssi-iltojen ohella juhlasalissa kuultiin DDT:n ja pohjalaisten oman East Bottom Dixiemenin perinnejazzia, ja aitoa pohjalaista kansanmusiikkia tarjosi Konsta Jylhä ja Purppuripelimannit. Suositut yhteislauluillat keräsivät välillä suurempia yleisömääriä kuin tanssit. Niiden laulunjohtajiin kuului muun muassa elokuvaohjaaja Anssi Mänttäri.
Ravintolayhtiö alkoi vuonna 1972 avata alakerran ravintoloita kaikkien helsinkiläisten käyttöön, koska kilpailu illanviettopaikkojen joukossa oli kiristynyt. Kesällä 1973 Uuden Manalan paikalle katutasoon aukesi St. Urho’s Pub, joka nimettiin presidentti Urho Kekkosen mukaan. Englantilaistyyppiset pubit olivat Helsingissä uusi ilmiö, ja St. Urho’s Pub oli vasta kaupungin neljäs pubi. Paikka alkoi menestyä, joten vielä samana vuonna Alakerta avautui uusittuna Wanha Manala -ravintolana, joka oli sisustettu aitoon pohjalaiseen talonpoikaistyyliin ja jossa tarjoiltiin suomalaiskansallisia ja pohjalaisia ruokia. Presidentti Kekkonen saapui Wanhan Manalan avajaisiin kutsuvieraana, ja ennen avajaisia hän vieraili nimikkopubissaan viereisessä ravintolatilassa. Kekkonen kävi St. Urho’s Pubissa muutamia kertoja myöhemminkin, ja hän vei sinne Yhdysvaltojen presidentin Gerald Fordin ETYK-konferenssin aikaan loppukesästä 1975.
Ostrobotnian tanssit pysyivät vielä 1970-luvulla ylioppilaiden omina tilaisuuksina. Syynä oli pääsylippujen huvivero, joka oli alhaisempi, jos ovella vaadittiin osakuntakortti tai ylioppilastodistuksen kopio. Anniskelulainsäädännön takia olut oli nautittava lasista, eikä alkoholijuoman kanssa saanut siirtyä ravintolatilasta toiseen rakennuksen sisällä. Paritanssi oli Bottan juhlasalissa niin hallitsevaa, että tanssiin hakeminen tapahtui perinteisellä tavalla. Naiset seisoskelivat juhlasaliin vievillä portailla tai juhlasalin aulan seinustoilla, mistä miehet kävivät hakemassa heitä tanssiin. Juhlasalin puolelle ei yleensä menty kuin tanssipartnerin kanssa. Tapoja alettiin uudistaa aloittamalla syyskuussa 1972 sunnuntain naistentanssit, joissa naiset saivat toimia tanssiinhakijoina. Seuraavana vuonna alkoi maanantain sekahakuilta.
Bottan tanssit olivat suosittuja vaihtelevan ohjelmapolitiikan takia, mutta musiikkilinja myös poikkesi muista ylioppilastanssipaikoista hiukan. Talolla oli maine kilpailijoitaan perinteisempänä ylioppilastanssipaikkana, jossa musiikki painottui vanhempiin paritansseihin enemmän kuin muualla. Botta oli myös viimeisiä Helsingin ylioppilaspaikkoja, joissa orkesteri soitti illan alussa akateemiset vanhat tanssit. 1970-luvun kuluessa viikonloppujen tanssi-iltojen musiikki muuttui enemmän popin ja rockin suuntaan, ja säännöllisiä esiintyjiä olivat muun muassa Jussi Raittinen The Boys -yhtyeineen, Rauli Badding Somerjoki, Kaseva sekä Pepe Willberg Paradise-yhtyeensä kanssa. Syksyllä 1975 alkoivat tiistai-illan Latotanssit, joissa iskelmäyhtyeet soittivat perinteisiä paritansseja koko illan. Juhlasalissa järjestettiin myös folk-, jazz- ja country-konsertteja sekä yhteislauluiltoja.
Talon pitkäaikaisen työntekijän Martin Jacobssonin mukaan Ostrobotnian 1970-luvun asiakkaissa oli enemmän maalta Helsinkiin tulleita nuoria kuin joissakin toisissa paikoissa. Pohjalaisopiskelijoiden talossa viihtyivät kuitenkin myös syntyperäiset helsinkiläiset. Vaikka juhlasalin tanssit olivat suosittuja, monet menivät Bottalla suoraan kolmoskerroksen diskoon, pelihalliin tai laulutupaan, ja viettivät niissä koko illan. Bottalle mentiin, koska siellä oli ihmisiä ja siellä tapahtui. Hyvinä iltoina asiakkaita kävi lähes tuhat.
Remontteja ja uudistuksia
1980-luvun alussa Bottan opiskelijatanssit eivät enää houkutelleet tarpeeksi asiakkaita, ja toiminta ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. Ravintolayhtiön uusi toimitusjohtaja Timo Kettunen avasi talon kaikille helsinkiläisille. Opiskelijakorttia vaadittiin tämän jälkeen enää yhtenä arki-iltana, ja opiskelijatyövoimasta luovuttiin. Ravintoloiden tuotot käytettiin kuitenkin edelleen pohjalaisopiskelijoiden hyväksi.
Kesällä 1982 kolmas kerros uudistettiin kokonaan, ja sen tiloihin rakennettiin moderni disko ja laulutupa. Seuraavana vuonna remontoitiin juhlasali, jonka esiintymislava siirrettiin salin keskeltä sisääntuloaukkojen välistä nykyiselle paikalleen päätyyn. Elävän musiikin suosio juhlasalin tansseissa hiipui, joten Bottan viikonlopuissa alkoivat soittaa dj:t sekä toisessa että kolmannessa kerroksessa. Juhlasalissa soi nostalgisempi ja rockpohjaisempi musiikki, kolmannessa kerroksessa uudet diskohitit. Arki-iltaisin juhlasalissa oli pari kertaa viikossa elävää musiikkia, ja siellä esiintyivät lähinnä tanssi-, rock- ja jazzyhtyeet.
Maanantai-iltaa alettiin vuokrata Seta ry:lle vuonna 1983, ja järjestön Triangle-nimisestä diskosta tuli todella suosittu. Triangle oli Suomen ensimmäinen pysyvä seksuaalivähemmistöjen diskoilta. Seta sai sen lipputuloista varoja muun muassa hiv-epidemian torjumiseen.
Katutason St. Urho’s Pub vakiintui asiakaskuntansa suosikkipaikaksi, mutta pohjalaistyylinen Wanha Manala tuli elinkaarensa päähän vuonna 1984. Ostrobotnian ruokaravintolatoiminta päätettiin uudistaa kokonaan. Uusi ravintolasali rakennettiin talon päädyn liiketilaan, jota oli Alkon myymälän jälkeen vuokrannut Kuusilinnan huonekaluliike. Wanhan Manalan tiloihin puolestaan rakennettiin uuden ravintolan keittiö. Uusittu ruokaravintola avattiin 1985 nimellä Ostrobotnia. Sen ruokalistalla näkyivät talon pohjalaiset juuret, ja uuden keittiön avulla ruokalistaa pystyttiin monipuolistamaan Wanhan Manalan ajoista. Samassa remontissa talon kellariin rakennettiin pieni ravintolatila.
Vuonna 1988 Bottan kolmannen kerroksen tiloja alettiin uudistaa niiden suosion hiipumisen takia. Syyskuussa niihin aukesi Berliinin salakapakoista inspiraationsa saanut Berlin, josta tuli seuraavien vuosien ajaksi Helsingin trendikkäin klubi. Tummanpuhuvassa, graffiteilla ja neonvaloilla sisustetussa Berlinissä oli dj- ja bändi-iltoja, joihin haettiin uusien musiikkityylien soittajia muun muassa Radio Citystä ja Lepakosta. Paikassa oli Helsingin ensimmäiset säännölliset klubi-illat räpille, metallille sekä houselle ja teknolle. Erityisesti Berlinin elektronisen musiikin dj-illoista tuli suosittuja, koska musiikki toimi klubin tiloissa hyvin, eikä siihen keskittyneitä iltoja ollut muualla Helsingissä vielä 1980–90-lukujen vaihteessa. House ja tekno alkoivat soida myös juhlasalissa lauantaisin, ja siellä järjestetty Fiesta-klubi toi taloon Ibiza-tyylistä nuorten ihmisten värikästä ja iloista bailausta keskellä lamaa. Kun väliovi Berliniin alettiin pitää auki, Bottasta tuli lauantaisin yli tuhannen asiakkaan elektronisen musiikin klubi.
Lama-aikana Bottan ravintolat kävivät lähellä konkurssia, mutta toimintaa pystyttiin jatkamaan. Talon johdossa jouduttiin kuitenkin tekemään suuria uudistuksia. Klubikulttuurin edelläkävijä Berlin oli alkanut menettää suosiotaan kilpailun kasvaessa ja laman syventyessä, ja se suljettiin loppuvuodesta 1994. Viimeisen vuoden ajan Berlinissä toimi lähinnä teknoklubi Deep. Valtaosa kolmannen kerroksen tiloista annettiin jälleen opiskelijoiden käyttöön, sillä entiset opiskelijatilat Ostrobotnian neljännestä kerroksesta päätettiin laittaa vuokralle. Berlinin tiloista jätettiin ravintolakäyttöön vain pienin huone Lehmä-baari, joka toimi jatkossa juhlasalin tanssi-iltojen toisena diskona tai karaokehuoneena.
Bottan ravintolayhtiö pelastui pitkälti ruokaravintolan aukioloaikojen pidentymisen takia. Yhtiön johto ei saanut haluamaansa jatkoaikaa toisen ja kolmannen kerroksen dj-klubeille, joten sitä anottiin ensimmäisen kerroksen ravintolalle. Ostrobotniasta alettiin käyttää Manala-nimeä, ruokalistaa päivitettiin halvempien ja isompien annosten suuntaan, ja keittiötä alettiin kesällä 1992 pitää auki aamuneljään joka päivä. Helsingissä oli vain muutama ravintola, joista sai yöllä ruokaa, ja Manala nousi niiden ohi tarjoamalla koko ruokalistaansa valomerkkiin asti. Ravintolasta tuli teatterinäyttelijöiden, Tavastialla esiintyneiden bändien, viereisen Eduskuntatalon poliitikkojen ja muiden yössä liikkuneiden jatkopaikka, jossa saattoi nähdä kenet tahansa. Ravintola edesauttoi sekalaisen asiakaskunnan syntymistä kohtelemalla kaikkia asiakkaita tasa-arvoisesti – Manalaan ei myönnetty VIP-kortteja.
Juhlasalissa alkoivat syksyllä 1993 yötanssit, joissa nuorten helsinkiläismuusikoiden tanssiyhtyeet soittivat vanhoja iskelmiä. Tavallisia tanssiravintoloita nuorekkaampi ja rennompi tunnelma alkoi houkutella väkeä. St. Urho’s Pub keskittyi ulkomaisiin laatuoluisiin, ja siellä alkoivat viihtyä muun muassa Sibelius-Akatemian opiskelijat etenkin Musiikkitalon rakentamisen jälkeen. Maanantain Triangle-ilta jatkui peräti kolmetoista vuotta, mutta se siirtyi historiaan vuonna 1996, kun Helsinkiin oli avautunut useita uusia seksuaalivähemmistöjen omia ravintoloita.
Bottan juhlasalin yötanssit jatkuivat myöhemmin dj-vetoisina ja kestivät aina kesään 2011 asti. Sen jälkeenkin salissa on tanssittu säännöllisesti, mutta enemmän teemailloissa ja yksityistilaisuuksissa. Manalan jokailtainen aamuneljän aukiolo loppui vuonna 2014, koska kilpailu yöravintoloissa ja öisin tarjoiltavassa ruoassa oli kasvanut, mutta myös ihmisten yöaikaan liikkuminen vähentyi. Ravintola kuitenkin jatkoi myöhäistä aukioloaan neljänä iltana viikossa.
Ostrobotnia 2020-luvulla
Yli 110-vuotias Ostrobotnia kuuluu alkuperäisessä omistuksessa olevien Helsingin ylioppilastalojen yhä harvalukuisemmaksi käyneeseen joukkoon. Pohjalaiset osakunnat ovat pystyneet tarkan taloudenpidon ja hallittujen uudistusten avulla pitämään rakennuksen itsellään. Ostrobotnian virallinen omistaja on nykyään Pohjalaisten Talosäätiö Ostrobotnia, jonka hallintoon kuuluu nykyisiä ja entisiä pohjalaisopiskelijoita. Myös ravintolayhtiö on edelleen kokonaan opiskelijoiden omistuksessa.
Ostrobotnian katutason ravintoloista Manala toimii ruoka- ja illanviettopaikkana, jonka keittiö on auki iltaan asti myös sunnuntaisin. Manalan baarissa on säännöllisiä country- ja jazziltoja, ja Bottalla on vuosikausien ajan järjestetty myös stand up -komiikkaklubeja. Viereinen St. Urho’s Pub on pysynyt perinteisenä olutravintolana. Toisen kerroksen juhlasalia ja kabinetteja vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin sekä päivällä että illalla. Osa ylempien kerrosten toimistotiloista on vuokrattu ulkopuolisille, ja yksi suurimmista vuokralaisista on kokoomuksen puoluetoimisto. Kerroksissa on edelleen myös osakuntien tiloja.
Ostrobotnia toimii myös perinteisten opiskelijajuhlien kuten Porthan-juhlan ja pohjalaisosakuntien vuosijuhlien pitopaikkana. Porthan-juhla järjestetään marraskuun alussa, ja vaikka päivä osuu keskelle vilkkainta pikkujoulukautta, talon valtaavat silloin juhlallisesti pukeutuneet opiskelijat. Ostrobotnia on edelleen myös Helsingissä opiskelevien pohjalaisten koti.
Lähteitä
Aalto, Sari: Ylioppilaita, aatteita ja viihdettä – Ostrobotnia juhlatalona. Teoksessa Aalto, Sari, Hentilä, Seppo & Strömberg, John: Ostrobotnia – Pohjalaisten paras paikka. Edita, Helsinki 2020.
Hentilä, Seppo: Kovaa peliä Ostrobotnialla – Pohjalaisten osakuntatalo ison politiikan näyttämönä. Teoksessa Aalto, Sari, Hentilä, Seppo & Strömberg, John: Ostrobotnia – Pohjalaisten paras paikka. Edita, Helsinki 2020.
Mattlar, Mikko: Bottan henki – Oy Botta Ab:n ravintolatoimintaa Bottalla, Manalassa ja St. Urho’s Pubissa 1970–2020. Oy Botta Ab, Helsinki 2020.
Strömberg, John: Ostrobotnia – Yhteinen osakuntatalo, yhteinen hallinto. Teoksessa Aalto, Sari, Hentilä, Seppo & Strömberg, John: Ostrobotnia – Pohjalaisten paras paikka. Edita, Helsinki 2020.
