Arkadiansilta – kartalta todellisuuteen

Vuonna 1924 Hufvudstadsbladet otsikoi, että Arkadiansillan rakennustyöt toteutetaan kesän aikana. Suunnittelu oli vaativaa, koska katu leikkasi satamarataa varsin pienessä kulmassa, kuten vuoden 1917 kartassa näkyy. Lehdessä kerrotaan, että vanha puusilta korvataan betonisella. Näin saataisiin vihdoin kunnolliset raitiolinjat Töölöön kohoavaan uuteen kaupunginosaan. Raitiolinjan vetäminen puusillan yli ei olisi ollut järkevää, olihan silta todellisuudessa vielä vaatimattomampi kuin kartalla.

Kun uusi rautatieasema valmistui 1919, valokuvaaja kiipesi torniin ja suuntasi kameransa länteen. Kuvasta näkee, millainen Arkadiankatu oli siihen aikaa. Satamarata halkaisi väkivaltaisesti modernin, leveän ja hienon Arkadiankadun, joka on saanut nimensä sittemmin puretun Arkadiateatterin ja ylempänä Läntisellä viertotiellä (nyk. Mannerheimintie) sijainneen Villa Arkadian mukaan.

Vanha puusilta oli vain jalankulkijoille, ja onneksi valokuvaaja Ivan Timiriasev ehätti kesän aikana kuvaamaan sillan, luultavasti hieman ennen sen purkamista. Sillalla oli pollareita estämässä ajoneuvoja, mutta joskus sattui, että joku ratsasti niiden yli. 

Syksyn aikana silta valmistui, aikanaan kiskot saapuivat Englannista ja raitiovaunut alkoivat liikennöidä Töölöön myös Arkadiankatua pitkin. Opaskartoista näkee kulloisetkin raitiovaunulinjat. Töölöön liikennöivät on merkitty keltaisella. (Anna kartan latautua ja siirrä sitä kursorilla.)

Opaskartta 1917(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Opaskartta 1925(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Liikenne lisääntyi kasvavassa kaupungissa, ja Arkadiasillan ja Nikolajeffin autopalatsin seutu (jota jo kutsuttiin Hankkijan aukioksi osuusliikkeen ostettua kiinteistön 1919) oli vilkas ja hieman hankala tienkäyttäjille. Juuri siinä, Arkadiankadun, Salomonkadun ja Rautatiekatujen risteyksessä, Heikinkadut päättyivät ja maantie alkoi. Alueella oli suuria teollisuusrakennuksia, maaseutumaisia kohtia ja moderneja kivitaloja. Katu asfaltoitiin, mutta jalkakäytävä oli edelleen sorapeitteinen. Pian sillalle ilmestyi töhryjä: ”Alas herrasväki! Äänestäkää --” Väri lienee loppunut kesken, sillä epäselväksi jäi, ketä tai mitä olisi pitänyt äänestää.

Töölö oli kuitenkin voimakkaasti kasvavan keskiluokan kaupunginosa, josta moni kulki jalan tai raitiovaunulla keskustaan. Kaupungin liikennekomiteaa huolestutti sekamelska. Arkadiankadun ja Turuntien hankalaan risteykseen laitettiin 1926 liikennemajakka, joka enimmäkseen vilkutti vihreää, joka kansainvälisten määräysten mukaan tarkoitti ”huomio” ja saisi siten kuljettajat hidastamaan vauhtia. Liikennekorokkeiden avulla alueelle yritettiin saada enemmän järjestystä. Myös jalankulkijoista oli vaivaa, kun he juoksivat Arkadiansillalta suoraan risteyksen yli puistokadun keskelle, sen sijaan että olisivat pysyneet itäisellä jalkakäytävällä. Harkittiin myös valaistujen kilpien asentamista, jotta ihmiset oppisivat kulkemaan oikein. 

Arkadiansilta oli myös ensimmäisiä paikkoja, joissa otettiin käyttöön suojatiet parantamaan jalankulkijoiden turvallisuutta. Niiden vieressä seisoi liikennekonstaapeli, joka kehotti jalankulkijoita käyttämään niitä. Kuten alla olevasta lehtikuvasta näkee, ne olivat erilaisia kuin nykyään.