Hyppää pääsisältöön

Experiment of Leith – Ihmiskäyttöinen siipiratasalus

Viaporin saaristolaivasto ja sen Uudenmaan rannikolta koottu koottu miehistö oli pääosassa 1700–luvun lopun suuressa Ruotsinsalmen meritaistelussa. Ruotsinsalmen toisen meritaistelun aattona, heinäkuun alussa vuonna 1790 eräs hyvin erikoinen alus oli matkalla eteläisellä Itämerellä kohti Ruotsinsalmea. Oli kiire, sillä taistelun alkuun oli aikaa vain kolme päivää. Alus tullattiin Juutinraumassa 4.7.1790, kuten kaikki muutkin Pohjanmereltä Itämerelle saapuvat alukset. Niukka tullimerkintä kertoo aluksen olleen painolastissa eli ilman varsinaista lastia. Alus oli lähtenyt Edinburghin edustan Leithistä, poikennut Göteborgiin ja sen kapteenina oli C. Robertson. Aluksesta itsestään ei kerrota mitään, vaikka se varmasti on erikoisen ulkomuotonsa takia herättänyt tullivirkailijoiden mielenkiinnon. Kyseessä oli skotlantilaisen Leithissä vaikuttavan insinöörin ja pankkiirin Patrick Millerin (1731–1815) rakennuttama katamaraani eli kaksirunkoalus, The Experiment of Leith, jonka Kustaa III oli tilannut Ruotsinsalmen taisteluun

Aluksen erikoisuus oli poikkeuksellisen rungon lisäksi se, että siinä oli ihmiskäyttöiset siipirattaat, jotka voitiin nostaa ja laskea rungon sisään. Viittä siipiratasta pyörittivät aluksen sisällä olevat miehet. Rattaiden oli tarkoitus toimia aluksen voimanlähteenä tyynellä sekä vastatuulessa. Alukselle luvattiin 4,3 solmun nopeus. Mastoja oli viisi ja aluksen pituus oli n 37 metriä. Syväys oli vain 1,5 metriä. Alus tuli toimeen pienellä miehistöllä ja sen purjeet voitiin laskea kannelta pudottamalla.

Aivan uusi keksintö ei ollut kyseessä. Kaksirunkoaluksen malli oli saatu Polynesiasta, jossa käytettiin kahdesta kanootista yhdistettyjä veneitä. Ruotsissa tunnettiin hylkyjen nostoissa käytetty menetelmä, jossa kaksi proomua oli yhdistetty ikään kuin monirunkoalukseksi kahden puupalkin avulla. Englannissa oli taloustieteilijä William Petty rakennuttanut jo vuonna 1660 kaksirunkoisen aluksen, joka sai nimekseen The Experiment. Mutta ovatko keksinnöt ja teknologia koskaan mitään täysin uutta vai jo olemassa olevan kehittelyä toimivaan muotoon – tuotekehittelyä.

Ruotsinsalmea kohti etenevä The Experiment of Leith ei sekään ollut mikään valmis alus, vaan mihin nimikin jo viittaa, vaan kokeellinen prototyyppi, eksperimentti. En keksi sille mitään muuta käyttöä, kuin että se olisi toiminut komentoaluksena osaston suojaamana. Mitään näyttöä tällaisesta kaavailusta ei kuitenkaan ole. Sen koko matka Leithistä Ruotsinsalmeen voidaan nähdä koejärjestelynä ja testinä pikemminkin kuin todellisena aikomuksena saada alus mukaan meritaisteluun. Tähän viittaa sekin, ettei aluksessa ollut tykkejä.

Kustaa III toisaalta myös ymmärsi katamaraanialuksen soveltuvuuden Suomen saaristoon ja ehkä erityisesti itäisen Suomenlahden ja Ruotsinsalmen maisemiin. Alus oli matalakulkuinen ja nopea. Se pystyi ainakin teoriassa liikkumaan ilman tuulta tai vastatuuleen saaristossa, jossa tuuliolot olivat tunnetusti oikukkaat. Pystyisikö sitä käyttämään hyökkäyksessä matalalla Nevan reitillä?

Kuningas kiinnostui aluksesta osin myös siksi, että pankkiiri Miller oli markkinoinut tehokkaasti alustaan. Vaikka hän oli kiinnostunut uudesta teknologiasta ja vaikuttunut mm. Ranskassa näkemästään kuumailmapallonäytöksestä, ei hänellä ollut teknologista tietämystä ja arvostelukykyä, ja juuri siksi hän joutui uuden fantastisen tekniikan lumoihin, joka lupasi paljon ja samalla muutoksen ikiaikaiseen ongelmaan, miten liikuttaa alusta ilman tuulta tai purjeita. The Experiment of Leithin suunnitellut Miller oli markkinoinut alustaan Euroopan hoveihin sekä Amerikkaan. Kirjassaan, jossa hän korostaa myös keksintönsä maailmaa parantavaa merkitystä, ja joka oli samalla eräänlainen mainos, Miller selostaa aluksen erinomaisia ominaisuuksia. Siipiratas oli tekninen yksityiskohta, mutta seurauksiltaan merkittävä sellainen. Millerin selostuksessa on kaksi huomionarvoista seikkaa, jotka ilmenevät tavallaan rivien välistä. Hän kertoo, että aluksen matalan syväyksen ansiosta koko rannikko muuttuu satamaksi ja että siipirattaiden ansioista alus pääsee aina irti vaarallisesta rannikosta. Tässä hän osoittaa kaksi aikakauden merenkululle tunnusomaista piirrettä. Merikauppa oli rajattu kaupunkeihin, mikä merkitsi tullimaksuja ja kauppasaartoja, jota tällaisen aluksen avulla olisi mahdollista kiertää. Tuulen loppuminen merkitsi kaappausvaaraa. Puheet rannikon vaarallisuudesta olivat tosiasia. Huonosti tuuleen nouseva purjelaiva oli suurimmassa vaarassa, silloin kun rannikko oli lähellä suojanpuolella. 

Kun alus oli tullattu Juutinraumassa, se nähtiin seuraavan kerran Bornholmin luona. Kymenlaakson historialliset kartat –kokoelma (Kyhika) sisältää luonnosmaisen kartan Ruotsin ja Venäjän laivastojen asemista Viipurin lahdella. Kartan kääntöpuolella on, voi sanoa yllättäen, skissi The Experiment of Leithistä. Koska se on kääntöpuolella, on se jäänyt vaille huomiota, eikä sitä ole tätä ennen julkaistu missään. Luonnos on tuntemattomaksi jääneen meriupseerin ”kiireellä piirtämä kuva kaksikölisestä aluksesta, joka tavattiin Bornholmin luona merellä”, kuten kuvan yhteydessä lukee. Aluksessa oli ”laskettavat pyörät, joita käytettiin tyvenessä airojen sijasta.” Upseerin nimeä ei kerrota eikä tarkkaa päivämäärää, mutta Juutinrauman tietojen perusteella on kyseessä vähintäänkin muutama päivä tullauksen jälkeen alkanut Ruotsinsalmen taistelu (9-10.7.1790) oli jo alkanut. Alus kohdattiin merellä. Se on liikkunut hitaasti eteenpäin tai ollut kokonaan pysähdyksissä. Vaikuttaa siltä, että tiedot jotka skissiin on merkitty, on saatu huutoetäisyydeltä. Aluksen tekijää kysyttäessä on vastaus kuultu väärin ”Stephan Millet”. Muut tiedot ovat oikein. Alus on piirretty oikein, kaksi taaempaa mastoa muita matalampina.

Alus ei koskaan ehtinyt mukaan Ruotsinsalmen taisteluun ja se ohjattiin Ruotsinsalmen sijasta Tukholmaan, jonne se jäi. Alus oli Skeppsholmenilla laiturissa aina siihen asti kunnes se upotettiin täytemaaksi erään laiturin rakennustöiden yhteydessä. Se kelpasi lopulta siis vain täytemaaksi.

The Experiment of Leith ihmiskäyttöisine siipirattaineen oli alus suuren murroskauden kynnyksellä. Vain parin vuosikymmenen päässä oli höyrykoneen käyttöönotto aluksissa ja jopa valtamerialuksissa. Alus oli edellä aikaansa mutta siitä puuttui se mikä siinä kuviteltiin olevan: toimiva voimanlähde, moottori. Ihmisvoimin raskasta alusta ei saatu liikkumaan kunnolla edes tyynessä, puhumattakaan pitkää matkaa Ruotsinsalmeen.

Lähteet ja kirjallisuus

 

Kymenlaakson historialliset kartat (Kyhika), Kotka. LEITHtuk_kra_g3;02.

Royal Society, Lontoo. Manuscript EL/P1/34a

Hjulhammar, Marcus. Det skotska fartyget Experiment of Leith och Sverige. Forum navale 70 (2014).

Miller, Patrick. A Short Narrative of Facts Relative to the Invention and Practice of Steam-Navigation by The Late Patrick Miller, Esq. Of Dalswinton. From the Edinburg Philosophical Journal 1825.