Lucia-juhlan alkujuuret
Joulukuun 13. päivä on marttyyrikuoleman kokeneen Lucian muistopäivä. Lucia-juhla on esimerkki jokavuotisesta juhlaperinteestä, jonka juuret ovat niin kristillisessä kuin kansanomaisessakin perinteessä. Tavat juhlia Lucian päivää ovat muuttuneet sen pitkän historian aikana, mutta monet siihen liitettävät tunnuspiirteet, kuten jouluinen Lucia-kulkue sekä Lucian asu valkoisine mekkoineen, punaisine vyötärönauhoineen ja kynttiläkruunuineen, ovat pysyneet samoina. Lucian nimi tulee latinan kielen sanasta lux, joka tarkoittaa valoa. Tämän vuoksi Luciaa pidetään valon tuojana ja hänen muistopäivänsä ajoittuu pohjoismaissa vuoden pimeimpään vuodenaikaan.
Lucian päivä tunnetaan ympäri maailman, ja sitä vietetään etenkin katolisissa maissa, kuten Italiassa, missä alkuperäinen pyhimyslegendakin on syntynyt. Luciasta on kuitenkin tullut tärkeä juhla pohjoismaissa, erityisesti Ruotsissa ja Suomessa ruotsinkielisen väestön keskuudessa. Suomalainen Lucia-perinne onkin saanut esikuvansa pitkälti Ruotsin juhlaperinteestä. Ruotsissa tutkijat ovat sijoittaneet Lucia-juhlan juuret Länsi-Ruotsin maaseudulle. Ennen gregoriaaniseen kalenteriin siirtymistä 1700-luvulla talvipäivänseisaus asettui alun perin Lucian päivän tienoille.
Juhlaa vietettiin aluksi tärkeänä joulunalusjuhlana. Päivään liittyi ajankohdan vuoksi myös paljon taikauskoa. Vanhin säilynyt kuvaus nykyisenkaltaisesta Lucia-hahmosta valkoisessa mekossa kartanomiljöössä on löytynyt vuodelta 1764. Tällöin tavaksi tuli, että nuoret tytöt tarjoilivat aamiaista talon väelle Lucian päivän aamuna. Perinteeseen liittyi myös laulu. Maaseudulta perinne siirtyi opiskelijoiden mukana ruotsalaisiin yliopistokaupunkeihin, kuten Lundiin ja Uppsalaan. Juhlaa alettiin viettää yliopistoissa, osakunnissa ja kouluissa syyslukukauden päättäjäisjuhlana. Tällöin juhlissa tavattiin kruunata poikia Lucioiksi, koska kaikki oppilaatkin olivat poikia.
Ruotsissa Skansenin ulkoilmamuseossa Lucia kruunattiin ensimmäisen kerran 1890-luvulla. Tukholmassa järjestettiin ensimmäinen Lucia-kulkue vuonna 1927. Tapahtuma järjestettiin uudelleen seuraavana vuonna. Lucia-kilpailut yleistyivät 1920-luvun lopulta alkaen, ja 1930-luvulle tultaessa yleisö sai osallistua Lucian valintaan. Monet Lucian-päivän viettoon yhdistettävät tunnuspiirteet tulivat tutuiksi jo aivan perinteen alkuhetkillä.
Lucia-perinteen matka Helsinkiin
Suomessa Lucia-perinnettä alettiin juhlia aluksi oppilaitoksissa, joten suomalaisen perinteen juuret ovat vahvasti koulumaailmassa. Lucia-juhlinta alkoi saada vakiintuneita muotoja eri oppilaitoksissa jo 1900-luvun alussa. Koulumaailman ja naisten oppilaitosten kautta perinne kulkeutui muualle Suomeen. Kuten Ruotsissa, myös Suomessa Lucian päivää juhlittiin ensin pieninä paikallisesti vietettyinä juhlallisuuksina, jonka jälkeen alettiin järjestää suurempia koko kansan juhlia perinteen ympärille.
Helsingissä ensimmäinen Lucia-kulkue järjestettiin vuonna 1930. Malli juhlavaan kulkueeseen saatiin Tukholmasta. Tällöin aikakauslehti Allas Krönika, Helsingfors svenska sångarförbund ja Brage-yhdistys huolehtivat ensimmäisen kulkueen järjestelyistä. Allas Krönika -lehti vastasi Lucian valinnasta ja järjesti kauneuskilpailun, jonka perusteella ensimmäinen Lucia-neito valittiin. Yleisö ei ollut vielä mukana Lucian valinnassa, vaan siitä vastasi valittu asiantuntijaraati. Raatiin kuului muun muassa Tove Janssonin isä, kuvanveistäjä Viktor Jansson. Ensimmäiseksi Luciaksi valittiin Anna-Lena Stormåns, ja ensimmäinen Lucia-kulkue alkoi Bulevardilta ja päättyi Senaatintorille Tuomiokirkon portaille. Vuonna 1931 juhlava kulkue järjestettiin Helsingin keskustassa uudestaan. Kulkuetta ei kuitenkaan järjestetty enää vuonna 1932.
Suomessa Västra Nyland-lehti seurasi ensimmäisenä Ruotsin esimerkkiä sanomalehdessä julkaistavasta Lucia-kilpailusta ja järjesti jo vuonna 1948 ensimmäisen äänestyskilpailun, jossa yleisö sai osallistua Lucian valintaan. Lehdessä järjestetty ensimmäinen Lucia-kilpailu oli äärimmäisen suosittu. Lehtijutun otsikossa luki: ”Seitsemän vaaleaa neitoa – kenet te haluatte nähdä Länsi-Uudenmaan Luciana?” Osallistujista julkaistiin lehdessä valokuvat, osallistujanumerot sekä myöhemmin vielä lyhyet esittelyt. Länsi-Uudenmaan ensimmäiseksi Luciaksi valittiin Heidi Sandström, joka otettiin vastaan suurella innolla. Hän sai myös sähkösanomatervehdyksen saman vuoden Tukholman Lucialta.
Pääkaupungin Lucia-perinteen vakiintuminen
Vuonna 1949 Folkhälsanin naisjärjestö halusi elvyttää Helsingissä 1930-luvulla aloitetun perinteen, ja se ryhtyi järjestämään juhlaa Hufvudstadsbladet-lehden kanssa. Järjestö valitsi vuonna 1949 Lucia-neidoksi Inge-Maj Östermanin. Lucia-kulkueeseen osallistui myös Västra Nylandin lehtiäänestyskilpailussa samana vuonna voittajaksi valittu Lucia-neito Gun Hinds. Ensimmäisen kulkueen järjestämisen jälkeen Folkhälsan ja Hufvudstadsbladet alkoivat vastata virallisten Lucia-juhlien järjestämisestä pääkaupungissa.
Lucia-perinteen taustajoukoissa toimi merkittäviä ruotsinkielisiä instituutioita, minkä vuoksi juhlaa pidettiin alun perin ruotsinkielisen väestön juhlaperinteenä. Mallia juhlallisuuksiin otettiin paljon ruotsalaisista Lucia-juhlista. 1950-luvulla Helsingin Lucia-neito matkusti myös Ruotsiin vierailulle tapaamaan Tukholman Luciaa. Perinnettä on seurattu myös suomenkielisessä lehdistössä vuodesta 1950 alkaen, joten juhlan vietto sai melko pian perinteen aloittamisen jälkeen mediahuomiota yli kielirajojen.
Ensimmäinen Helsingin Lucia valittiin yleisöäänestyskilpailussa vuonna 1950. Sääntöjen mukaan osallistujien tuli olla 17 vuotta täyttäneitä ja siviilisäädyltään naimattomia. Hufvudstadsbladetin kilpailukutsussa osallistujien toivottiin edustavan “pohjoismaalaista naistyyppiä”, joka samalla edustaisi olemuksellaan valontuojaan liitettäviä hyveitä. Kolmihenkinen Lucia-tuomaristo valitsi hakijoista kaksitoista valokuvan ja harrastusten tai kiinnostusten kohteiden perusteella. Heidät kutsuttiin Helsinkiin vierailulle, mutta vain seitsemän kandidaattia pääsi lehdessä julkaistavaan äänestyskilpailuun. Lopullinen Lucian valinta oli siis lehtiäänestykseen osallistuvan yleisön käsissä. Hufvudstadsbladetissa myös kannustettiin tekemään lahjoitus kilpailun yhteydessä julkaistavaan hyväntekeväisyyskeräykseen.
Svenska Teaternissa kruunattiin 13.12.1950 Helsingin ensimmäinen Lucia-neito Barbro Reihe. Myös Helsingin Sanomat seurasi tarkkaan ensimmäisen Lucian vaiheita aina juhlavalmisteluista jännittävään kruunaustilaisuuteen saakka. Helsingin Sanomissa ensimmäistä Luciaa kuvailtiin “nuoreksi ja suloiseksi”.
Lucialle on suunniteltu jo vuodesta 1950 alkaen vuosittain vaihtuva Lucia-koru. Suunnittelijana toimi koruyhtiö Tillander vuoteen 1959 saakka, jonka jälkeen korun suunnittelija on vaihtunut vuosittain. Lucia on kruunattu alun perin muuallakin kuin tuomiokirkossa, mutta kirkko on edelleen yksi Lucia-perinteen näkyvimmistä maamerkeistä Senaatintorin lisäksi Helsingin kaupunkikuvassa. Lucia-kulkueen reitti on myös vaihdellut. Aleksanterinkatu on kuitenkin edelleen mukana. Lucian kruunaa vuosittain vaihtuva, rooliin valittava yhteiskunnallinen merkkihenkilö.
Juhlallisuuksien monet ulottuvuudet
Kaupallisuus oli läsnä juhlassa myös aivan alkuvaiheista saakka. Jo Lucia-ehdokkaat saivat erilaisia tuotepalkintoja. Ensimmäinen Lucia sai taas esimerkiksi valita itselleen edustusta varten päällystakin kilpailun yhteistyökumppaneilta, joista yksi vuonna 1950 oli Kappa-Keskus. Seuraavina vuosina osana kulkuetta nähtiin myös eri sponsoreiden mainoksia mukana olevissa mainosautoissa. Silti Lucia-kilpailun yksi merkittävimmistä piirteistä on juhlan nimissä tehtävä hyväntekeväisyystyö, jolle valittu Lucia antaa kasvot. Lucia osallistuu edustusvuotensa aikana myös eri hyväntekeväisyystapahtumiin ja vierailuihin.
1950-luvulla Lucian esivaaliin valitut ehdokkaat vierailivat aina Eläintarhantien sokeainkoulussa. Nämä vierailut olivat monelle Lucia-kilpailuun valitulle merkittäviä kokemuksia. Lucia-kilpailun yhteydessä käynnistetty laaja hyväntekeväisyyskeräys keräsi varoja vuosittain vaihtuville hyväntekeväisyyskohteille. Tämä on nykyäänkin merkittävä ja näkyvä osa Lucia-juhlaa. Keräyssummat ilmoitetaan joka vuosi Lucian valinnan yhteydessä.
Lucia-kilpailu on herättänyt keskustelua etenkin sen ulkonäkökeskeisyyden vuoksi. Kun ensimmäinen Lucia-kilpailuilmoitus julkaistiin Hufvudstadsbladetissa vuonna 1950, tämä herätti keskustelua siitä, miksi Lucian toivottiin olevan vaaleahiuksinen. Toive vaaleahiuksisuudesta liittyy ajan nationalistiseen kauneusihanteeseen. Jo seuraavana vuonna kilpailuilmoitusta kuitenkin korjattiin maininnalla, että hiusten värillä ei ole Lucia-kilpailussa väliä, vaan tärkeintä on, että valittu Lucia ilmentää hyväntekeväisyyden lähettilään ominaisuuksia. Kahtena ensimmäisenä vuotena kilpailussa nähtiin lähinnä vaaleahiuksisia neitoja, mutta jo vuonna 1952 Lucia-ehdokkaiden joukossa oli kolme ruskeahiuksista osallistujaa. Kilpailu on kuitenkin haluttu erottaa perinteisistä kauneuskilpailusta korostamalla sen yhteydessä tehtyä näkyvää hyväntekeväisyystyötä. Lucia ei myöskään esiinny omalla nimellään, kuten esimerkiksi kauneuskuningattaret, vaan kilpailun voittaja asettuu Lucian rooliin, hyväntekeväisyystyön lähettilääksi. Hufvudstadsbladetissa julkaistuissa Lucia-ehdokkaiden esittelyissä ei mainittu alun perin lainkaan ehdokkaiden nimiä.
Moni juhlan järjestelyihin liittyvä käytännön asia on muuttunut vuosien saatossa. Silti juhlan tarkoitus ja merkitys joulun alla järjestettävänä valoa ja toivoa korostavana hyväntekeväisyysjuhlana on säilynyt. Joulukuussa vietettävä kaupunkijuhla tuo valoa talven pimeyden keskelle, ja Lucia on edelleen monelle toivon symboli.
Lähteet ja kirjallisuus
Aikakauslehdet:
Allas Krönika, “Luciatåget och den stora skönhetspristävlingen”, 01.11.1930, nro 21.
Allas Krönika, “Festligheterna kring Lucia, 15.11.1930”, nro 22.
Allas Krönika, “Lucia lindrar ”Den tysta nöden””, 07.11.1931, nro 21.
Allas Krönika, “Luciatävlingen Insänd potretten före den 25 November”, 21.11.1931, nro 22.
Allas Krönika, “Inför årsskiftet”, 17.12.1932, nro 24.
Sanomalehdet:
Helsingin Sanomat 14.12.1930, ”Lucia”.
Helsingin Sanomat 14.12.1931, ”Lucia-kulkue”.
Helsingin Sanomat 16.12.1950, ”Nuori ja suloinen Helsingin Lucia”.
Hufvudstadsbladet 11.12.1949, ”Tvenne Lucior lyser upp stadens decembertristess”.
Hufvudstadsbladet, 13.12.1949, ” ”Tvenne Lucior lyser upp stadens decembertristess”.
Hufvudstadsbladet 9.11.1950, ”Vem blir årets Lucia”.
Hufvudstadsbladet 11.11.1950, ”Känd trio bildar Luciajuryn”.
Hufvudstadsbladet 12.11.1950, ”Lucia får dyrbart topassmycke i gåva”.
Hufvudstadsbladet 15.11.1950, ”Stockholms Lucia inbjuder Hbl:s Lucia till Sverige”.
Hufvudstadsbladet 11.12.1950, ”Luciamärke”.
Hufvudstadsbladet 14.12.1950, ”Lucias Luciamorgon".
Hufvudstadsbladet 21.10.1951, ”Klart för årets Luciaval”.
Hufvudstadsbladet 15.11.1952, ”Luciafinalist 2”.
Hufvudstadsbladet 23.11.1952, ”Luciafinalist 6”.
Hufvudstadsbladet 24.11.1952, ”Luciafinalist 7”.
Hufvudstadsbladet 5.12.1954, ”Tredje miljonen har bragts i hamn”.
Hufvudstadsbladet 12.12.1999, ”Femtio år av Lucia”.
Västra Nyland 15.12.1948, “Lucia i Pojo”.
Västra Nyland 13.11.1948, “Sju blonda flickor – vem vill ni se som VS:s Lucia?”.
Kirjallisuus:
Gardberg, Carl-Jacob. “’Dagen då skymningarna möts’”. Lyskraft Finlands Lucia 50. Mao Lindholm (toim.). Folkhälsan: Helsinki 1999.
Karjalainen, Sirpa. Juhlan aika: Suomalaisia vuotuisperinteitä. WSOY: Helsinki 1998.
Kolbe, Laura & Åström, Anna-Maria. ”Julkiset ympäristöt ja urbaani elämäntapa”. Kaupunkilaisten Helsinki 5: Helsingin historia vuodesta 1945. Laura Kolbe & Anna-Maria Åström (toim.) SKS: Helsinki 2016.
Lönnqvist, Bo. Kvinnoborgen Högvalla: en civilisationsprocess. Raumo 2001.
Norrmän, Margareta. "Lucia bakom kulisserna." Lyskraft Finlands Lucia 50. Mao Lindholm (toim.). Folkhälsan: Helsinki 1999.
Strömberg, Håkan. Lucia den svenskaste av alla traditioner. Carlsson: Stockholm 2017.
Wildtgrube, Margaretha. “En Luciatradition växer fram”. Lyskraft Finlands Lucia 50, Mao Lindholm (toim.). Folkhälsan: Helsinki 1999.
Österlund-Pötzch, Susanne. ”Luciafirandet som urban ritual”. Kvinnornas Helsingfors: En kulturhistorisk guide, Anna Biström, Rita Paqvalén & Hedvig Rask (toim.). Schildts: Helsinki 2011.
Verkkosivut:
Folkhälsanin internet-sivu(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
