Puutarhamaista huvilakaupunkia ja tiivistä kivikaupunkia
Kallioon vahvistettiin 1901 asemakaava, jonka pohjalta myös Torkkelinmäen osa-aluetta aluksi rakennettiin. Torkkelinmäen keskiosassa kaava jäi toteutumatta vaivalloisen maaston ja kalliiden kustannusten takia. Torkkelinmäen puutarhakaupunkimaisen asemakaavamuutoksen laati asemakaava-arkkitehti Bertel Jung apunaan arkkitehti Birger Brunila. Kaava vahvistettiin 1914. Kaava rajautui Pengerkatuun, Fleminginkatuun ja Helsinginkatuun, mutta sen merkittävin vaikutus oli kaavan keskiosan muutos ympäröivistä umpikortteleista eroavaksi kolmikerroksiseksi avointa rakennustapaa noudattavaksi alueeksi. Muutosehdotuksessa vedottiin vastavalmistuneeseen Eiran huvilakaupunkiin ja todettiin, että Torkkelinmäki "epätasaisen pinnanmuodostuksensa ja sangen ylevän asemansa johdosta” hyvin soveltuisi huvila-alueeksi. Kaavan lisäksi Torkkelinmäelle laadittiin kaupungin rakennusjärjestyksestä poikkeava, paikallinen huvila-alueen rakennusjärjestys. Alue rakennettiin 1920-luvulla.
Puutarhakaupunkimainen asuinalue ympäröivän tiiviin ja tehokkaan kaupunkirakenteen keskellä kuvastaa työväestön asuinympäristöön 1900-luvun alussa kohdistuneitten kaupunkisuunnittelutavoitteiden uudistumista. Saman aikakauden kasvavan ja teollistuvan pääkaupungin työväestön asuinolojen kohentamiseksi rakennettuja alueita Helsingissä ovat Vallila ja Käpylä. Taustalla oli Ebenezer Howardin vuonna 1898 esittämä huvilakaupunkiajatus.
Keskiosaa leimaa yhtenäisyys
Kaavamuutoksen mukaisesti toteutunut keskialue on avaruudeltaan ja mittakaavaltaan poikkeuksellinen nykyisessä Kalliossa. Alueen luonteelle ominaista on myös arkkitehtuurin yhtenäisyys, jota edesauttoi kaupunkikuvan yhtenäisyyteen 1920-luvulla ohjanneet julkisivukaaviot, joita tonttien ostajat velvoitettiin noudattamaan.
Keskiosan avointen korttelien jyrkkäkattoiset kivitalot suunnitteli pääasiassa arkkitehti Jalmari Peltonen, ja talojen asunnot ovat pääosin yksiöitä ja kaksioita. Niukkaeleisten rakennusten koristeaiheet ovat klassismille tyypillisiä pilastereita, koristelistoja ja medaljonkeja. Myös rakennusten pastellisävyt sointuvat kauniisti yhteen. Asuinkortteleiden kuten myös niiden keskellä olevan Torkkelinpuistikon istutussuunnitelmat laati Elisabeth Koch, joka jo varhain sovelsi englantilaisia puutarhasuunnittelun ideoita Suomessa. Torkkelinpuistikkoa on sanottu Pariisilaisaukioksi. Kaavaan kuuluneen Helsinginkadun varren suunnittelivat eri arkkitehdit. 1920-luvulta peräisin olevat korkeat punatiilitalot muodostavat vaikuttavan portin portaikolle, joka kohoaa kadulta rinteessä olevan, alun perin Yhteiskunnallinen korkeakoulun oppilaitokseksi rakennetun talon kautta Torkkelinmäelle.
Torkkelinmäen yhtenäisyys näkyy osittain myös lakea reunustavissa kivikortteleissa, joihin rakennettiin 1920-luvulla monia huomattavia asuinrakennuksia. Näitä ovat mm. Kallion kirjaston takana sijaitseva as. oy Mäkilinna (1927), Pengerkadun ja Viidennen linjan kulmassa sijaitseva as. oy Pengermaja (1927) sekä Pengerkadun ja Torkkelinkadun kulmassa sijaitseva as. oy Torkkelinlinna (1928). Muista ajan huomattavista asuinrakennuksista mainittakoon yleisistä saunoistaankin tunnetuiksi tulleet Helsinginkadun ja Kaarlenkadun kulmassa sijaitseva as. oy Arla (1927) ja Harjutorin lähellä sijaitseva as. oy Kotiharju (1928), jonka sauna on nykyisin ainoa jäljellä oleva korttelisauna Helsingissä.
Torkkelinmäen julkiset rakennukset
Asuintalojen lisäksi Torkkelinmäellä sijaitsee useita Kallion kaupunginosaan asemakaavaan liittämisen jälkeen rakennettuja julkisia rakennuksia, jotka ovat pääsääntöisesti kouluja. Näitä ovat Kallion yhteiskoulu (1929 & 1957, nykyinen Kallion lukio) Yhteiskunnallinen korkeakoulu (1930, nykyinen Franzénian päiväkoti), Helsingin teollisuuskoulu (1930) ja Helsingin Toinen Lyseo (1942, nykyinen Helsingin kuvataidelukio). Muita julkisia rakennuksia ovat edellisiä varhaisemmat poliisiasema (1908) ja kirjasto (1912). Mainitsemisen arvoinen on myös Torkkelinpuistikon ja sen lähiympäristössä olevien kortteleiden alla sijaitseva Pengerpuiston kalliosuoja (1967).
Saneeraus väljensi lakea reunustavia kivikortteleita
Vaikka Torkkelinmäen alue oli pääosin rakentunut 1920-luvun mennessä, alueen keskiosaa reunustavissa kivikortteleissa sijaitsi siellä täällä joko rakentamattomia tai matalin puutaloin rakennettuja tontteja, jotka seuraavina vuosikymmeninä päätyivät uudisrakentamisen kohteiksi. 1930-luvulla reuna-alueita Hämeentien ja Harjutorin ympäristössä täydennettiin funktionalismia edustavilla rakennuksilla. Merkittävin muutos oli Hämeentien varrelle suunnitellun umpikorttelin muuttaminen osittain avointa rakentamista edustavaksi ns. kampaviinerikortteliksi. Samassa yhteydessä asemakaavamuutoksilla pienennettiin uudisrakentamiseen tarkoitettujen tonttien rakennettavaa aluetta ja joitakin rakentamiseen tarkoitettuja tontteja muutettiin puistoiksi (Pengerpuisto, Yhteiskunnallisen korkeakoulun vierustat, Alli Tryggin puisto Hämeentien varrella).
Toisen maailmansodan jälkeisen saneerauksen vaikutukset Torkkelinmäen alueella jäivät melko vähäisiksi. Käytännössä alueen muutamat puurakennukset korvattiin vähitellen pääosin asuinkäyttöön tarkoitetuilla kerrostaloilla. Viimeinen tällainen rakennus valmistui vuonna 1990 Hämeentien varrelle jo vuosikymmeniä aikaisemmin puretun puutalon paikalle. Kaupunkikuvallisesti merkittävin muutos tapahtui 1970- ja 80-luvuilla Kaarlenkadun varrella, jossa neljä tonttia rakennettiin uudelleen vanhempia rakennuksia purkamalla.
Nykyään Torkkelinmäen osa-alue on erittäin tiiviisti asuttua pienasuntovaltaisuutensa takia. Samanaikaisesti aluetta luonnehtii tietynlainen kahtia jakautuneisuus. Torkkelinmäen laki on hyvin arvostettua, rauhallista ja vehreää puistomaista aluetta, mutta siellä ei juurikaan ole asukkaiden lähipalveluja tai edes julkista liikennettä. Lakea reunustavat kivikorttelit ovat puolestaan luonteeltaan hyvinkin tiiviisti rakennettuja ja vilkkaita, mutta esimerkiksi kivijalkakauppoja on tiheästi ja julkiset yhteydet ovat erinomaiset.
Kirjallisuus
Mäkelä, Mika: Uudistuva Kallio – saneerauksen ihanteet ja todellisuus 1933–1986. Väitöskirja. Helsinki. Helsingin yliopisto 2022.
Nenonen, Kaija ja Toppari, Kirsti: Herrasväen ja työläisten kaupunki. Helsingin vanhoja kortteleita 2. Helsink., Sanoma Osakeyhtiö 1983.
Silvo, Veli: ”Torkkelinmäki – Kallion unohdettu huvilakaupunki”. Teoksessa Helsinki Seura - vuosikirja 1969. Helsinki-Seura. Helsinki 1969.
Torkkelinmäen kohdekuvaus. (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) Sivustolla Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY, Museovirasto.
Lue myös
Styrman, Juhani: Kivitalojen Kallio – kiviarkkitehtuurin historia itäisessä kantakaupungissa.Kustantaja Laaksonen. Helsinki 2023.
