Tiburtius kertoo Helsingissä rakenteilla olleista erikoisista tykkiproomuista, jotka olivat osa kaleerisotaa saaristossa. Kaleerieskaaderiin kuului myös hinattavia proomuja, joilla kuljetettiin muonaa, asetarvikkeita ja sairaita sotilaita. Varsinaisia sairaalalaivoja ei ollut. Tiburtiuksen Helsingissä näkemät proomut eivät olleet kuljetusaluksia vaan kelluvia linnoituksia. Ne olivat vahvasti aseistettuja, uppoamattomia ja osittain panssaroituja. Tiburtius kertoo 16.9.1741 seuraavaa:
Helsingissä ollessani perehdyin kaupungin erikoisuuksiin (bese de märkvärdigaste), kuten äskettäin kaupungin saarille rakennettuihin makasiineihin. Näin myös kaksi erikoista Helsingissä rakennettua proomua (ne rakennettiin mahdollisesti Katajanokalla). Salmissa tällaiset proomut toimivat hyvin linnakkeina, mutta ne eivät liiku purjeilla eikä niitä voi hinata pitkää matkaa. Niiden kylkiä kiertävät ilmakirstut (väderkirstor, eli ponttoonit. M.H), jotka paitsi kannattelevat näitä raskaita laitoksia, tekevät niistä uppoamattomia, vaikka niiden pohjan läpi menisi tykinammus. Proomujen päissä on korkeat kastellit, joissa on pieniä tykkejä (eli nikhakoja). Kastellit on vahvistettu metallipalkein ja niiden katot päällystetty kuparilevyillä, mikä tekee niistä tulenkestäviä. Kastellien välinen osa alusta on matalampi ja siinä on kymmenen 24-naulaista kanuunaa kummallakin sivulla. Musketöörejä varten on ampumasuojat. Keskellä alusta on vielä 80 naulan mörssäri. Ahtaassa vesistössä ei tämän tehokkaampaa asetta ole. On erittäin valitettavaa, että proomut jouduttiin sodan päättyessä ja antautumisen takia polttamaan. Proomujen rakentamisesta vastasivat fortifikaatiokapteeni Båll sekä konduktöörit Lång ja Strussenfelt.
Kuten edellisestä ilmenee, Tiburtius oli kiinnostunut sota-aluksista ja kävi niihin itsekin tutustumassa. Seuraavana vuonna hän kävi Haminassa ollessaan sinne saapuneessa tykkiproomu Herculeksessa kuvaten sitä seuraavasti:
Haminassa kävin (31.5.1742) Hercules-proomussa. Tämä proomu on mitä kauhistuttavin (rätt förfärlig) sotakone, joka pystyy uhmaamaan kokonaista laivastoa ja jota venäläiset eivät turhaan kutsu Ruotsin merihirviöksi (sjöspöket)…Jos Hercules olisi ollut Haminan redilla, ei yksikään venäläiskenraali olisi uskaltanut edetä siitä kautta.
Kiinnostavaa kyllä, Tiburtiuksen kuvaus proomuista vastaa lähes täydellisesti erästä Karlskronan merimuseon pienoismallia. Kyseessä on 1720-luvulle ajoitettu tykkiproomun (skottpråm) pienoismalli. Sekin on vahvasti aseistettu erikokoisilla tykeillä. Rungoltaan se vastaa Tiburtiuksen kuvausta. Kyseinen malli siirrettiin vuonna 1787 Tukholman laivastoeskaaderin suojista Karlskronan Modelkammareen eli pienoismallikokoelmiin ja tulevaan merimuseoon. Malli muistuttaa laivanrakennusmestari Charles Sheldonin suunnittelemaa tykkiproomua bestysckad flottpråm vuodelta 1727. Proomu poikkeaa jonkin verran Tiburtiuksen kuvailemasta versiosta. Aluksessa on törmäyspuskuri ja maihinnoususilta, jollaisia Tiburtius ei mainitse. Proomuista oli eri versioita pienine muutoksineen.
Lähteet
Hornborg, Eirik. Helsingin kaupungin historia II. Helsingin kaupunki 1950.
Huhtamies, Mikko. Pohjolan Atlantis. Uskomattomia ideoita Itämerellä. Helsinki. John Nurmisen säätiö 2014.
Having, Emma (red.): Modellkammaren 250 år – ett marinmuseums födelse. Karlskrona. Axel Abrahamsons Förlag 2002.
Pienoismallin Inventaari nro on Ö 60. Provenienssi: Modelkammakren I Karlskrona, kuuluu Sjöhistoriska museetin, Tukholma, kokoelmiin.
Tiburtius, Tiburts: Historia om Finska kriget åren 1741 och 1742. Stockholm. Elmens et Granbegs Tryckeri 1817.
