Helsinki syntyi samoihin aikoihin, kun uudet laivatyypit syrjäyttivät keskiajan hansakoggin. Uusi laivateknologia mahdollisti pidemmät matkat suuremmalla lastilla, mikä aikanaan tuli vaikuttamaan lukuisten rannikkokaupunkien talouteen, myös Helsingin. Kuvia varhaisen Helsingin laivoista ei ole, mutta onneksi niiden ulkonäöstä voidaan tehdä päätelmiä kirjallisen lähdeaineiston perusteella. Näitä ovat 1500-luvun kuninkaalliset kirjeet, joissa Kustaa Vaasa ohjeisti niukkasanaisesti laivanrakentajia. Helsinkiläisalukset eivät voineet kovinkaan paljon poiketa muista Itämeren laivoista, mikä myös edistää päättelyä.
31. tammikuu 2022
Holkki-tyyppinen laiva 1400-luvun puolivälistä. Alus oli koristelematon, tasasaumainen ja raakapurjetakiloitu. Purjeiden alareunoissa näkyvät bonettipurjeet, lisäpurjeet, joita käytettiin myötätuulella. Kuvaaja: Sjöhistoriska museet, Tukholma
Laivanrakennus oli keskiajan lopulta alkaen standardisoitunut ja paikalliset, kaupunkien omat variaatiot kadonneet; Ruotsissa ja Suomessa rakennettiin samanlaisia laivoja kuin muuallakin Itämerellä. Keskiajan lopulla 1400-luvulla yksimastoinen limisaumainen hansakoggi jäi historiaan ja sen korvasi ns. täystakiloitu eli kolmimastoinen tasasaumainen alus. Uutta alustyyppiä kutsuttiin Itämerellä holkiksi. Välimerellä ja eteläisellä Itämerellä se tunnettiin nimillä karakki ja karavelli. 1500-luvulla Itämerellä seilattiin jo uusilla laivoilla.
Holkki voitiin rakentaa suureksi, koska sen purjepinta-ala oli jaettu kolmeen mastoon. Yksimastoisessa koggissa mastoa ja purjetta ei voinut loputtomasti suurentaa, koska siitä olisi seurannut sekä rakenteellisia ongelmia että takilan vaikea hallittavuus.
Uusi piirre holkissa oli tasalaudoitus. Aluksen kylkilaudoitus on tasainen, siitä alustyypin nimitys tasasaumainen. Laudat ovat sivuistaan kiinni toisissaan eivätkä osittain toistensa päällä kuten limisauma-aluksessa – esimerkiksi perinteisessä puusoutuveneessä tai viikinkilaivassa. Rakenne prässäytyi lujaksi, kun lautojen väliin iskettiin tiivistettä eli rivettä. Holkista alkoi kehitys kohti suuria 1800-luvun purjelaivoja. Yhtään holkin hylkyä ei ole vielä löydetty.
Kolmimastoinen holkki oli Kustaa Vaasan valtakauden tyyppialus. Tämä voidaan päätellä kuninkaan Erik Spårelle, Helsingin voudille, lähettämästä kirjeestä, jossa hän kuvailee Suomenlahdelta Tukholmaan tulleita laivoja, siis myös helsinkiläisiä. Näissä laivoissa ei kuninkaan mukaan ollut korkeita keulakastelleja (korokkeita) eikä prameita koristeltuja. Alukset olivat niin suuria, että niihin saatiin kolme mastoa: keulan fokkamasto, korkein pää- eli isomasto sekä perimmäinen mesaani.
Näissä oli jokaisessa yksi purje paitsi isomastossa, jossa oli isopurje – siitä käytettiin erikoista nimitystä skönevall – sekä toppipurje maston huipussa. Toisessa kirjeessään Kustaa Vaasa puhuu myös bonettipurjeesta (GIR 1526:126), purjeen alareunaan solmitusta eli litsatusta lisäpurjekaistaleesta. Sillä saatiin aikaan eräänlainen käänteinen reivaus: Kun tuuli oli sopiva, bonettien solmut avattiin ja purjepinta-alaa saatiin lisättyä. Suuren purjeen kiinnisitominen navakassa tuulessa on sen sijaan ollut varmasti hankalaa.
Kuninkaan kuvaus muistuttaa hyvin paljon yhtä Tukholman Sjöhistoriska Museetissa olevaa pienoismallia, holkkia. Se on tasasaumainen, kolmimastoinen ja raakapurjetakiloitu. Siinä on myös bonettipurjeet. Alus on vankkarakenteinen ja koristelematon. Holkin huonona puolena oli koggia suurempi syväys. Tämä haittasi Helsingin mataloituvaan satamaan tuloa. Raakapurjealuksella oli myös hankalaa lähteä kaupungista vastatuuleen. Jo 1600-luvun alkupuolella alettiinkin etsiä parempaa paikkaa satamalle, ja kun Helsingin perustamisesta oli kulunut 90 vuotta, kaupunki siirrettiin Vironniemelle.
Lähde
Konung Gustaf den förstes registratur. 21, 1550. Stockholm. Kungl. boktryckeriet, 1903. (Handlingar rörande Sveriges historia. Serie 1)
