Pääsiäispaaston eli suuren paaston alkamisaika määrittyy eri tavoin eri kirkkokunnissa, mutta se on edelleen tärkeä ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa. Katoliseen laskiaiskulttuuriin liittyy riehakas juhliminen eli karnevaali – carne vale eli hyvästijättö lihalle – jonka juuret ovat antiikin Rooman saturnaalioissa. Karnevaaleihin kuuluu naamioituminen, ilveily ja asioiden kääntäminen ylösalaisin esimerkiksi valitsemalla narrikuningas ja pukemalla housut päähän ja paita jalkoihin. Suomessa tämän tyyppinen juhliminen ei ole ollut yleistä, mutta ainakin pääkaupungissa sitä on ilmennyt satunnaisesti.
Laskiaisella voidaan tarkoittaa laskiaissunnuntaina, sitä seuraavaa viikkoa tai pelkästään kyseisen viikon tiistaita. Maatalousyhteiskunnassa eri päiville oli omat rituaalinsa ja aktiviteettinsa, mutta myöhemmin niitä on yhdistetty ja muokattu.
Laskiaisen tapahtumia
Perinteisiä laskiaishuveja ovat Suomessa olleet mäenlasku ja rekiajelut. Kaupunkilaiset ovat kokoontuneet julkisille paikoille, kuten Kaisaniemeen ja Kaivopuistoon, nauttimaan laskiaishuveista, jotka edellyttävät lunta. Laskiaiseen ei ole liittynyt samanlaisia kaupallisia ulottuvuuksia kuin pääsiäiseen, vappuun, juhannukseen ja jouluun. Menneinä vuosikymmeninä sanomalehtiartikkeleissa käsiteltiin enimmäkseen laskiaisen viettoa muissa maissa sekä agraarisen yhteiskunnan taikoja hyvän sadon ja naimaonnen varmistamiseksi. Lehti-ilmoituksissa mainostettiin 1910- ja 1920-luvuilla enimmäkseen nuoriso- ja urheiluseurojen sekä työväenyhdistysten järjestämiä tansseja ja luistelutapahtumia sekä teatteri- ja elokuvaesityksiä. Ravintolat eivät yleisesti houkutelleet lehti-ilmoituksin asiakkaita nauttimaan laskiaisaterioita. Laskiaisen ruokia käsittelevät artikkelit ruokaohjeineen ilmestyivät lehtiin 1960-luvun alussa.
Laskiaisen ruokia
Koska edessä oli pitkä paasto, jolloin sai syödä vain yksinkertaista ei-eläinperäistä ruokaa, laskiaisena kuului mässäillä kunnolla rasvaisilla ruuilla, kuten sian ihran kyllästämillä pannukakuilla. Mantelimassalla täytetty laskiaispulla ilmestyi ruotsalaisiin säätyläiskoteihin 1700-luvulla, mutta kermavaahtoa pulliin alettiin lisätä vasta 1930-luvulla. Suomessa laskiaispullat yleistyivät vasta 1950-luvulla, mutta koska mantelimassaa oli sotien jälkeisenä pula-aikana vaikea saada, pulliin alettiin laittaa hilloa. (Ruotsissa tämä ei tulisi kuuloonkaan.) Hernekeittoa syötiin jo antiikin Kreikassa, ja siitä on erilaisia versioita ympäri maailmaa, mutta pannukakut alettiin liittää siihen vasta 1900-luvulla. Hernekeitto ja pannukakut kuuluivat torstaihin siksi, että perjantai on katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa paastopäivä – vrt. pitkäperjantai, ja ennen paastoa piti syödä tukevasti, jotta jaksaisi vastustaa kiusauksia.
Venäläiset aateliset toivat blinit Helsinkiin 1860-luvulla. Rasvaiset blinit lisukkeineen ovat perinteinen venäläinen laskiaisruoka, joskin Suomessa blinit ovat pysyneet paksuina, kun taas Venäjällä ne ovat muuttuneet ohuiksi ja alkaneet muistuttaa ranskalaisia ohukaisia. Blinit ovat nykyään yleinen sesonkituote Helsingin ravintoloissa, mutta näin ei ole aina ollut. Huippukokki Hariton Tuukkanen perusti vuonna 1991 Kaartinkaupunkiin ravintolan, jossa hän alkoi ortodoksisen vakaumuksensa mukaisesti tarjoilla blinejä. Sieltä blinit pikkuhiljaa levisivät muihin ravintoloihin. Tuukkanen piti ravintolaa vuoteen 2014 asti, ryhtyi sitten munkiksi ja perusti luostarin Kirkkonummelle.
