Adventin avaus
Joulua edeltävä adventti oli keskiajan katolisessa kirkossa paastoaika, mutta protestanttisessa kirkossa adventti sai iloisen ja valoisan luonteen. Kun joulu nousi 1800-luvun Keski-Euroopan perhekeskeisessä porvariskulttuurissa vuoden tärkeimmäksi juhlaksi, myös adventin merkitys kasvoi ja siihen liittyi uusia tapoja, jotka vähitellen levisivät Suomeenkin. Ensimmäisen adventtisunnuntain aattoa alettiin 1800-luvun lopulla juhlia joissakin perheissä pikkujouluna, jolloin kotiin laitettiin pienimuotoinen joulukoristelu, usein pikkuinen kuusikin, maisteltiin jouluisia herkkuja ja annettiin lapsille pikkulahjoja.
Kuusijuhlista puurojuhliin
Kansakoulun syyslukukausi huipentui 1860-luvulta lähtien kuusijuhlaan, joka tutustutti suomalaislapset ajan uusiin joulutapoihin, kuten joulukuuseen, joulunäytelmään, joululauluihin ja joulupukkiin. Monet nuoret liittyivät 1800-luvun lopulla syntyneisiin järjestöihin, kuten nuorisoseuroihin, raittiusyhdistyksiin ja urheiluseuroihin, joiden toimintaan kuuluivat iltamat itse tehtyine ohjelmanumeroineen. Syyskauden iltamat päätti puurojuhla, joka mukaili humoristisesti kansakoulun kuusijuhlaa koristeineen, näytelmineen, puheineen, lauluineen ja lahjoineen. Yhdistysten puurojuhlat yleistyivät 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.
Pikkuhauskaa ja pakkohauskaa
Elintason nousu, huvielämän vilkastuminen ja kulutuskulttuurin kasvu lisäsivät pikkujoulun suosiota 1920–30-luvuilla, jolloin joulujuhlat levisivät myös työpaikoille, ensin konttoreihin ja virastoihin, sitten joihinkin tehtaisiinkin. Sotien jälkeen juhlahalut nousivat huippuunsa ja pikkujoulu yleistyi työpaikoilla. Sitä vietettiin 1950–60-luvuilla juhlatamineissa ravintolassa tai juhlasalissa, mutta ohjelma säilyi kepeänä. Työtovereita viihdytettiin hassuilla omatekoisilla esityksillä, ja lopuksi tanssittiin.
Perinteisiin ja pröystäilyyn suhtauduttiin 1970-luvulla kielteisesti, ja työpaikkojen pikkujoulut muuttuivat epämuodollisiksi ja alkoholivetoisiksi. 1980-luvun nousukaudella juhliin taas satsattiin, ja kostea pikkujoulu alettiin nähdä työsuhde-etuna. Örvellystä on sittemmin paljon kritisoitu lukuisien ylilyöntien takia, ja ”pakkohauskan” tilalle on keksitty rauhallisempia tapoja viettää pikkujoulua työkaverien kanssa. Nykyään pikkujoulutapojen kirjo on suuri niin kodeissa, yhdistyksissä, harrastusporukoissa kuin työpaikoillakin.
