Novelli 639.VII.5 julkaistiin alun perin Dagens Press -lehdessä 26. huhtikuuta 1914 kirjoittajanaan nimimerkki E.O.A. Nuori ja tuore kustantaja Holger Schildt kiinnostui tapauksesta ja pyysi salapoliisiromaanien harrastajia kirjoittamaan lisää. Niinpä syntyi kuuden novellin kokoelma Herr Corpwieth, gentleman-detektiv, hans första äventyr framställda av tre herrar, joka ilmestyi joulukuussa 1914. Huhtikuussa elettiin vielä rauhan aikoja, mutta joulukuussa oli sota. Siksi kirjasta oli poistettu ensimmäisen novellin viimeinen kappale, josta lisää tuonnempana.
Nimimerkin taakse kätkeytyivät amanuenssit Emil Hasselblatt, Olaf Homén ja Henning Söderhjelm. Kirjastonhoitaja Heikki Kaukoranta löysi heidän unohtuneen teoksensa noin 70 vuotta myöhemmin ja suomensi sen tyylikkäästi. Samoihin kansiin hän on liittänyt suomennoksensa vuonna 1916 ilmestyneestä novellista Kaksoisolennon arvoitus (Den gåtfulle dubbelgångaren), jonka kirjoittajaksi oli merkitty Mr. C. ja jota painettiin aikoinaan 25 numeroitua kappaletta.
Kaukoranta on myös varustanut suomennoksensa jälkipuheella ja taustoittavilla selityksillä kirjan henkilöistä sekä 1910-luvun yliopiston kirjastosta ja Helsingistä. Saamme tietää, ketkä olivat kertomusten esikuvia todellisuudessa, missä he asuivat ja mikä oli heidän lyhykäinen elämäntarinansa. Vuonna 2003 ilmestynyt teos on myös varustettu havainnollisilla ja tunnelmaa luovilla valokuvilla, piirroksilla ja lehtileikkeillä, kuten mainoksilla ja teatteriohjelmilla. Kaukoranta on myös suomentanut kaksi aikalaisarvostelua sekä Åbo Underrättelser -lehteen saapuneet kirjeet. Lisäksi liitteenä on kaksi 1910-luvun karttaa, joihin on merkitty kertomuksien tapahtumapaikat.
Taustaa
Hasselblatt, Homén ja Söderhjelm sekä nimimerkin Mr. C. taakse kätkeytyvä Holger Nohrström olivat kirjaston ylimääräisiä amanuensseja, joilla oli kolmen tunnin työpäivä ja toimenkuva kuin juoksupojalla. Kirjastossa palveli 1890–1920-luvuilla huomattava joukko Suomen kulttuurielämän silloisia tai tulevia merkkihenkilöitä. Amanuensseista muodostui eräänlainen sisäpiiri, jonka ydin lienee ollut suomenruotsalaisen Euterpe-lehden peruja. Sisäpiiri keskusteli teatterista, kirjallisuudesta ja elävistä kuvista. Koska ylimääräisten amanuenssien työ oli osa-aikaista, he tekivät sen ohella muutakin, kuten opettivat, käänsivät ja kirjoittivat lehtiin.
Keväällä 1915 yliopiston kirjaston henkilökunnan muodostivat kirjastonhoitaja, varakirjastonhoitaja, kuusi vakituista amanuenssia, 12 ylimääräistä amanuenssia, kaksi kirjoitusapulaista, kaksi vahtimestaria, kaksi vahtimestarin apulaista ja lämmittäjä. Lukusali oli auki klo 10–20, lainausmahdollisuus oli klo 12–15.
Corpwiethin seikkailut ilman liikoja juonipaljastuksia
Vuonna 1914 ilmestynyt ensimmäinen teos käsittää kuusi kertomusta, joiden otsikot ovat 639.VII.5., Kannat, Kadonneet kureliivit, Thomas Melónin seikkailu, Monsieur Boboche sekä Kolmannentoista apteekin seikkailu. Päähenkilö on Helsingin yliopiston ylimääräinen amanuenssi, herrasmiessalapoliisi Corpwieth, joka asuu Kaivopuistossa ja viihtyy kollegojensa kanssa Fazerin kahvilan ikkunapilttuussa.
Ensimmäisessä kertomuksessa, jonka tapahtuma-aika on syksy 1913, kirjaston väkeä järkyttää yöllisen tunkeilijan aiheuttama epäjärjestys. Joku on etsinyt salaa jotain, ja herra Corpwieth jää yöksi työpöytänsä ääreen kirjaston Rotundaan aseistautuneena kävelykepillä ja hänen mukaansa salapoliisille välttämättömillä savukkeilla, jotta saisi huseeraajan kiinni. Novellin nimi 639.VII.5 viittaa ratkaisun avaimeen, kirjastoon piilotetun suurvaltapolitiikan kannalta tulenarkaan kirjeeseen. Tietysti herrasmiessalapoliisi saa kiinni tunkeilijan ja selvittää tapauksen herrasmiesten välisessä yhteisymmärryksessä. Alkuteoksesta sensuroidussa loppukappaleessa hän saa kiitoskirjeen ja työtarjouksen keisari Wilhelm II:ta. Hän kieltäytyy mutta saa myöhemmin postitse majesteetin muotokuvan jalokivin koristetuissa kehyksissä. Koska hän on vaatimaton, hän ei tee siitä numeroa, kuten ei myöhemmästä vierailustaan majesteetin luona.
Kannat-novellin alussa Corpwieth istuu muiden kirjaston herrojen kanssa Fazerin kahvilan toisessa kerroksessa. Corpwieth puolustaa salapoliisiromaaneja, joita hänen kollegansa Bergdahl pitää roskana. Bergdahl kertoo kahdesta kengänkoron jäljestä, jotka ovat mystisesti ilmestyneet hänen työhuoneeseensa hänen ollessaan viikonloppuna maalla. Corpwiethin uteliaisuus herää ja hän alkaa tutkia tapausta. Käy ilmi, että kilpaileva päärynänviljelijä on oveluudella ja petoksella hankkiutunut Bergendahlin asuntoon ja tartuttanut harvinaisen sienitaudin tämän hienoihin päärynöihin, jotka oli tarkoitus asettaa näytteille kilpailussa. Corpwieth palauttaa järkkyneen järjestyksen sikäli kuin se on mahdollista.
Varastettujen kureliivien alussa Kansallisen Korsettitehtaan johtaja Pettersson tulee Corpwiethin kotiin ongelmineen: hänen uusi, mullistava korsettimallinsa on varastettu. Herrasmiessalapoliisin päättelykyky selvittää tapauksen, mutta hän ei halua palkkiota eikä kureliivejä, vaikka ne keksijänsä mukaan ovat oleva suurmenestys upseerien keskuudessa.
Thomas Melón ei saavu työpaikalleen yliopiston kirjastoon. ”Illan Henkäyksestä” soitetaan ja kysytään häntä, sillä hän on luvannut lehdelle artikkelin. Neiti Elsa Limbugin isäkin on kadonnut, ja hän on huolissaan. Hän keskustelee Corpwiethin kanssa, joka myöhemmin päättelee, että johtaja Limbug on kidnapannut herra Melónin, jolle hän kantaa kaunaa runokirjansa murskaavasta arvostelusta. Elsa Limbug on varma, että hänen isänsä on lähtenyt vesille rakkaalla purjeveneellään myrskyä uhmaten. On syytä olettaa, että Limbug on kaapannut Melónin autoonsa, vienyt hänet Eläintarhanrantaan, jossa hän on pakottanut uhrinsa veneeseen. Elsa edustaa uuden ajan aktiivista naista, joka uskaltaa ylittää rajoja, hän nimittäin ajaa moottorivenettä kovaa, ja siksi hän ja Corpwieth löytävät hänen isänsä. Seuraa toimintajakso: Herrasmiessalapoliisi kiipeää purjeveneen kannelle, seuraa käsirysy ja johtaja menehtyy mutta Melón pelastuu. Elsa ei enää halua nähdä kohtalokasta venettä vaan lahjoittaa sen Corpwiethille, joka ottaa sen kiitollisena vastaan.
Novellissa Monsieur Boboche herra Corpwieth on Ruotsalaisessa teatterissa. Hän on saanut vapaalipun unkarilaisen diivan Aranca Ghilkan toiseen esitykseen. Vapaaherratar Stjernsvärd kutsuu hänet aitioonsa ja pyytää apua. Hän epäilee, että madame Ghilka kantaa timanttikaulakorua, jonka hän kadotti aikaisemmalla teatterikäynnillään. Ghilka käyttäytyi näyttämöllä omituisesti ja sormeili huomiota herättävää kaulakoruaan. Corpwieth menee tapaamaan diivaa ja tämän seuralaista monsieur Bobochea näyttelijän pukuhuoneeseen ja tekee erinäisiä havaintoja. Teatterista hän livahtaa hotelli Seurahuoneelle, jossa Ghilka ja Boboche majoittuvat. Herrasmiesetsivä paljastaa, että Boboche on tunnettu jalokivihuijari.
Kolmannentoista apteekin seikkailu alkaa ravintola Catanista, jonne Corpwieth on mennyt ensimmäistä kertaa, koska haluaa tutustua Ture Jansonin Catani-runouteen. (Catani oli Jansonin ja muiden Dagdrivare-kirjailijoiden kantapaikka, kuten myös Eino Leinon.) Muuten hän viihtyy parhaiteen kotonaan, jossa hän kääntää suomenkielisiä salapoliisiromaaneja ruotsiksi. Janson tosiaan on paikalla tälläkin kertaa. Mutta jättimäinen mies tulee Corpwiethin luo ja johdattaa hänet ulos ravintolasta ulkona odottavaan automobiiliin. Mies on apteekkari Malm, jonka apteekki on Luotsikadulla Katajanokalla. Apteekista on kadonnut 35 grammaa kokaiinia ja kassakoneeseen on jätetty omituinen ”resepti”, nimittäin haaste herra Corpwiethille. Syyllinen ei ole kukaan vähäisempi kuin Sherlock Holmes, joka istuu Catanilla kolmen herran kanssa, jotka ovat Corpwiethin kollegoja. Tämä ajaa takaisin Catanille julkistaakseen loppupäätelmänsä.
Kaksoisolennon arvoituksen (Den gåtfulle dubbelgångaren) kirjoittaja, salaperäinen nimimerkki Mr. C., oli Frans Holger Nohrström, herrasmiesetsivä Frans Corpwiethin esikuva. Novellin alussa yliopiston kirjaston amanuenssit Melón, Nässellöf, Bergdahl, Råskjöld ja Söderholm tapaavat Fazerin yläkerran ”ikkunapilttuussa”. Melón kertoo joutuneensa hiljattain lähes samanlaiseen tilanteeseen kuin vuosi sitten. Edesmenneen johtaja Limburgin kaksoisolento kaappasi hänet urheiluautoonsa, ajoi Eläintarhanrantaan mutta jättikin hänet sinne ja ajoi itse tiehensä. Melónin kaikki kollegat ovat tietysti detektivistisesti orientoituneita, mutta Söderholm ottaa tehtävän vastaan ja ratkaisee sen psykologisin keinoin.
Herra Corpwieth syntyi sisäpiirivitsinä ja kollegoiden arvostuksesta Nohrströmiä kohtaan, jonka olemuksessa oli jotain korppimaista. Se on myös kunnianosoitus Sherlock Holmesille ja aikoinaan vähäistä arvostusta nauttineelle kirjallisuudenlajille. Kertomuksissa on huumoria ja lämpöä mutta myös jännitystä, vaikka niiden käsittelemät tapaukset ovat aika viattomia. Yksi kirjoittajista, Henning Söderhjelm, oli opiskellut aikakauden muotitiedettä psykologiaa, ja sitä hyödynnetään kertomuksissa. Kysymyksessä on joka tapauksessa kirjallinen uranuurtaja, sillä tätä ennen Suomessa oli ilmestynyt ainoastaan kaksi ruotsinkielistä salapoliisikertomusta.
Lähteet ja kirjallisuus
Herr Corpwieth, gentleman-detektiv. Hans första äventyr framställda av tre herrar. 1914. Holger Schildts förlag.
Herra Corpwieth : herrasmiessalapoliisi : Hänen ensimmäiset seikkailunsa kolmen herran selostamina sekä neljännen suomenkieliseen asuun saattamina. Samoihin kansiin sisältyy Kaksoisolennon arvoitus. Kirjoittanut Mr. C ja suomentanut hra H. Helsingin yliopiston kirjasto 2003.
Dagens Press 14.12.1914, s. 2(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Dagens Press 20.12.1914, s. 3(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Hufvudstadsbladet 24.1.1915, s. 8(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Veckans Krönika 2.1.1915, s. 6(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
