Vuoden 1918 muistopaikat: Malmin hautausmaa

Vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneiden muistopatsas

Sisällissodan ensimmäisten kuukausien ajan – kun Helsinki oli punaisten pääkaupunki – eri rintamaosuuksilla kaatuneita punakaartilaisia haudattiin sankarivainajina helsinkiläisen työväestön perinteiselle kokoontumispaikalle Mäntymäelle. Sinne haudattiin 146 kaatunutta 17.2.–7.4.

Kun saksalaiset joukot valtasivat Helsingin 11.–13.4. ja valta kaupungissa vaihtui, loppui punaisten kaatuneiden hautaaminen sankarivainajina sekä Mäntymäen käyttäminen hautauspaikkana. Valkoiset katsoivat hautausmaan olevan laiton, sillä se oli perustettu kirkkolain vastaisesti. Maistraatti ryhtyi kaupunginvaltuuston toimesta siirtämään Mäntymäelle haudattuja Malmin hautausmaalle. Kaivuu- ja siirtotyön suorittivat pääasiassa punavangit.

Malmille haudattiin myös suuri osa Helsingin valtauksen taisteluissa kuolleista punaisista. Kaupungin kaduille ja ympäristön metsiin jääneet sekä sairaaloissa kuolleet punaiset siirrettiin aluksi kaupungin ruumishuoneelle Koleraparakille, josta omaiset saivat käydä hakemassa perheenjäsenensä. Vainajista noudettiin 70, loput haudattiin joukkohautaan Malmille. Kaiken kaikkiaan Malmin hautausmaalle haudattiin vuoden 1918 huhti-kesäkuussa 458 punaista.

Myös Helsingin vankileireillä teloitetut ja kuolleet haudattiin aluksi Malmille. Käytännöstä kuitenkin luovuttiin, sillä Malmille haudatessa jokaisesta vainajasta tuli maksaa hautausmaksu seurakunnalle. Maksun välttämiseksi vainajia ryhdyttiin hautaamaan Santahaminaan, jonne haudattiin yli 1300 vankileireillä kuollutta ja teloitettua. Tämänkin jälkeen Malmille haudattiin vielä noin 30 vankileireillä kuollutta, jotka oli luovutettu omaisille haudattavaksi. Kaikkiaan Helsingin vankileireillä kuolleista 106 haudattiin Malmin hautausmaalle.

Viimeiset vainajat Malmin punaisten joukkohautaan siirrettiin vuonna 1971. Kyseessä olivat Suutarilan Puustellinmetsässä toukokuussa 1918 teloitettujen jäännökset. (Ks. Puustellinmetsä.)

Sisällissodan jälkeen vainajien omaiset ja toverit hoitivat hautoja talkoovoimin ja vainajia muistettiin hiljaisuudessa. Malmin punaiset vainajat lepäsivät hautausmaalla 25 vuotta ennen kuin heille pystytettiin muistomerkki vuonna 1943. Muistomerkin pystyttämisen teki mahdolliseksi talvi- ja jatkosodan myötä alkanut muutos poliittisessa ilmapiirissä. Muistomerkin teki kuvanveistäjä Aarre Aaltonen.

Vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneiden muistopatsas on kolme metriä korkea punagraniittinen kivipaasi, johon on kuvattu matalana reliefinä hulmuavaa lippua kantava mies.

Muistopatsaan punagraniittia pidettiin vertauskuvallisesti sopivana materiaalina punaisten muistomerkkeihin. Kiveen hakattu lippua kantava mies kuvastaa vapautta ja sankarillisuutta. Näitä teemoja ei voinut kuvata ennen talvisotaa niissä harvoissa punaisten muistomerkeissä, jotka oli jo pystytetty.

Muistopatsaan reliefin alapuolella on teksti: “Tämän kiven pystytti Helsingin ja sen ympäristön työväki vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneiden muistolle.” Muistomerkki on omistettu myös niille Helsingissä ja sen ympäristössä kaatuneille, joita ei ole löydetty. Sen vieressä on matala hautakivi, jossa muistetaan Puustellinmetsässä teloitettuja ja Malmille siirrettyjä vainajia.

Lähteet

Kolbe, Laura & Nyström, Samu: Helsinki 1918. Pääkaupunki ja sota. Minerva Kustannus 2008.

Lindgren, Liisa: Monumentum. Muistomerkkien aatteita ja aikaa. Karisto 2000.

Nieminen, Jarmo (toim.): Helsinki ensimmäisessä maailmansodassa. Gummerus 2015.

Pehkonen, Marja: Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta. Helsingin kaupunginmuseo (Narinkka-sarja) 2008.

Peltonen, Ulla-Maija: Muistin paikat. Vuoden 1918 sisällissodan muistamisesta ja unohtamisesta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2003.

Työväenmuseo Werstaan sisällissodan punaisen puolen muistomerkkejä esittelevä sivusto: http://www.tyovaenliike.fi/muistomerkit/vakaumuksensa-puolesta-henkensa-uhranneiden-muistopatsas/(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)